Uudet kujeet

Nyt on aika kertoa hienoista jutuista, mitä syksy tuo tullessaan! Olen todella innoissani kaikista uusista kuvioista, joilla saan viimeinkin karistaa menneen vuoden tomut jaloistani ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Edessä on muutto Espooseen, sillä aloitan tekemään Fustra -yksilövalmennusta Espoon kuntosaleilla Move Ymmerstassa ja LadyFitness Entressessä. Jos liikutte niillä suunnilla, niin tulkaa koittamaan Fustra -harjoittelua huippuohjauksessa! Ja kertokaa myös tutuille tällaisesta mahdollisuudesta. Fustrasta löytyy lisätietoa Fustra -nettisivuiltani.Minulle voi myös soittaa tai laittaa sähköpostia, jos Fustra -harjoittelu alkaa kiinnostaa!

Olen itse jo joutunut Fustran pauloihin ja siitä on itselleni urheilijana huikea hyöty oheisharjoitteluohjelmana ja kehonhuollon apuvälineenä. Ja pakkohan tässä kohtaa on kehaista, että Fustran on keksinyt ja kehitellyt Kajaanista kotoisin oleva Jarkko Kortelainen. Hyvä Kainuu!

Ja sitten LISÄÄ HUIPPU-UUTISIA! Yksi suurimmista syistä, miksi päätin ylipäätään hakea töitä ja uusia mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulta, on halu kehittyä ja mennä eteenpäin urheilijana. Halusin itselleni vihdoin ja viimein valmentajan, joka haluaa ja pystyy viemään minut uudelle tasolle.

Olen valmentanut itse itseäni viimeiset seitsemän vuotta ja vaikka kaikki on mennyt hyvin ja kehitystä on tapahtunut, on esimerkiksi tekniikkapuolta vaikea viedä yksin eteenpäin. Jo viime keväänä päätin, etten aio aloittaa tulevaa kautta yksin, vaan tarvitsen ammattitaitoisen silmäparin seuraamaan treenejäni.

Tästä syksystä eteenpäin minulla on oikeasti valmentaja ja hän on Atte Pettinen! Atte innostui heti ajatuksesta ja suostui ottamaan haasteen vastaan. Hän on kova ammattilainen ja hänellä on valtavasti kokemusta valmennuksesta. Uskon, että Atella on minulle varmasti paljon annettavaa ja itse odotan, että se pitkään ongelmallisena ollut nopeuspuolikin saadaan nyt vietyä aivan uudelle tasolle.

Pääsen treenaamaan erinomaisessa seurassa, sillä tällä hetkellä hänen ryhmässään harjoittelevat esimerkiksi 400m aitajuoksija Oskari Mörö ja pikajuoksija Jasmin Showlah. Pääkaupunkiseudulta löytynee tarvittaessa erinomaista harjoitteluseuraa myös aitajuoksuun.

Olen valtavan iloinen kaikista näistä uusista asioista, joita syksy tuo mukanaan. Olen äärimmäisen motivoitunut uuden työni suhteen, joka sopii minulle varmasti ihmisenä ja urheilijan täydellisesti. Ja kuinka valmis olenkaan nousemaan uudelle tasolle myös urheilijana ja harjoittelemaan siten, että myös pääsen sinne. Huippuvuodet ovat minulla vasta edessäpäin!

Ja arvatkaa mitä!? Alan itsekin pikkuhiljaa uskoa siihen, että kyllä niillä asioilla on todellakin tapana järjestyä. Kyllä nyt on hymy herkässä :) Tsemppiä syksyyn toverit!

Vaikean vuoden vaikea päätös

Nyt tälle vaikealle vuodelle ja kesälle on viimeinkin laitettu piste. Tämän kesän viimeinen kisa on takana ja nyt alkaa ylimenokausi ja polvien kuntouttaminen. Halusin yrittää vielä ja tehdä loppuun asti hyvää tulosta, mutta nyt on vaan myönnettävä itselle, etten siihen enää tänä kesänä pysty. Tämä oli vaikea, mutta nyt ainoa oikea ratkaisu. Haluan kertoa tämän haastavan vuoden vaiheista, jotta voin jättää sen kokonaan taakseni.

En onnistunut saamaan viime tammikuussa alkaneita polvivaivoja kevään aikana aisoihin. Muutamilla lääkärien toimenpiteillä niitä tehtiin kivuttomiksi, mutta eipä nekään todellisuudessa kovin pitkälle kantaneet. Aluksi vaiva oli vain vasemmassa polvessa, mutta kevään ja kesän mittaan myös oikea alkoi oireilla, mikä tietenkin johtui vasemman varomisesta ja kivuista. Voi kuulostaa typerältä, että olen kahlannut kesän läpi kipeillä polvilla, mutta niitä parempia päiviä on välillä ollut ja silloin haluaa uskoa siihen, että nyt mennään parempaan suuntaan. Halu kilpailla ja menestyä oli kova.

Pari viikkoa sitten olleet Kalevan kisat olivat kivun kanssa elämiselle viimeinen pisara. Halusin taistella täysillä mitaleista ja parantaa vielä kauden parasta aikaani. Tiesin, että jos sattuisi olemaan hyvä päivä, pystyisin juoksemaan ennätykseni, koska Joensuun aika 13,36 ja EM-rajan alitus oli antanut vahvaa uskoa siihen. Juoksu ei Joensuussa ollut mikään täydellinen ja siksi se kasvatti valtavasti itseluottamustani Kalevan kisoja kohti mentäessä.

H-hetki koitti ja en valitettavasti saanut sitä toivomaani hyvää päivää. Kaikki tekeminen oli melko vaikeaa ja tuskaista. Finaaliverryttelyssä en enää pystynyt tekemään oikeastaan mitään ja jouduin keräilemään tovin itseäni kentän laidalla jahkaten päätöstä siihen, mikä on järkevintä. Takaraivossa jokin kuitenkin vaati minua juoksemaan ja lähdin radalle pakottaen itseni irti kivusta ja kaikista niistä epätoivon tunteista, joita verryttely oli herättänyt. Typeryyttä kenties, mutta seison typerienkin päätöksieni takana. Vaikka jäin neljänneksi vaatimattomalla ajalla, olin tietyllä tavalla voittanut itseni.

Kuopion jälkeen menin vihdoinkin magneettikuviin ja eihän polvissa kaikki ollut ihan kunnossa. Molemmissa on rasitusmurtuman esiasteet, kondromalasiaa ja vasemmassa vielä hyppääjän polvi. Rauhoitin heti treenaamiseen ja kaiken iskuttamisen, mutta koska lääkärit eivät suoranaisesti kieltäneet kilpailemasta, halusin vielä yrittää. Halusin uskoa parempaan vielä kerran. Myös huoli tulevan talven valmennusryhmistä ja -tuista painoi mieltä ja siksi ajattelin, että minun on pakko vielä juosta.

Espoon kisan jälkeen tulin viimein siihen tulokseen, että nyt tämä saa loppua. Minun on turha enää hakata päätäni seinään tämän asian kanssa, koska kilpaileminen ei ainakaan korjaa tilannetta. Terveys on asetettava etusijalle, sillä vain terveenä pystyn huipputuloksiin. Nämä vaivat saadaan onneksi kuntoon levolla ja oikealla kuntouttavalla harjoittelulla, ja toivon, että voin aloittaa uuden harjoituskauden terveenä lokakuun alussa.

Kun olen nyt saanut laitettua pisteen tälle kaudelle, olo on kieltämättä huojentunut. Tämän kesän paras aika 13,36 antaa uskoa ja luottoa siihen, että pystyn vielä paljon parempaan. Oli liiton tuki ensi talvena tai ei, tuleva vuosi tulee olemaan minun vuoteni! Asiat sen suhteen ovat alkaneet jo järjestyä ja uusia ovia on auennut, joten nyt aion jättää tämän kaikin tavoin vaikean vuoden taakseni, hoitaa polvet terveiksi ja mennä iloisin mielin parempaa vuotta kohti.