tiistai 30. heinäkuuta 2013

Uusi ennätys ja hoppeeta!

Kalevan kisat on nyt kisailtu ja tulos oli ehkä jollain tapaa odotettu. Vaikka kirkkainta mitalia lähdettiin hakemaan, tämäkin miellyttää kohtalaisesti. Toki hampaankoloon jäi ja ne palaset saavat vielä kasvaa ensi vuoden Kalevan kisoihin, jotka muuten kilpaillaan Kuopiossa.


Juoksin alkuerissä uuden ennätykseni 13,26, joka syntyi todella helpolla ja vaivattomalla juoksulla. Ennen juoksua tuntuma tekemiseen oli ehdottomasti parhainta tänä kesänä. Lahdessa ensimmäistä kertaa löytyneet helppous ja parempi vauhti putkahtivat taas esille. Tuon alkueräjuoksun perusteella tiedän, että parempaankin voisi olla luvassa, jos vielä muutama palanen loksahtaisi kohdilleen ja laitan pari pykälää rentoja tehoja lisää.

Päivä oli pitkä ja finaali oli myöhään illalla. Alkuerän jälkeen sain levättyä hyvin, mutta jännitys piti huolen siitä, että syke oli koko päivän korkealla. Finaaliin valmistautuminen sujui ihan mukavasti, mutta hieman aistin, että hermotus ei aivan ollut mukana tekemisessä ja niinpä kolistelin aitoja jo verkkakentän puolella. 

Finaalijuoksu ei sitten ollut enää kovin tuoretta tekemistä, vaan tulihan siinä hieman sohellettua. Ensimmäisen tasoituksen annoin muille lähdön osalta, kun en ollut aivan hereillä telineissä. En tiedä, missä olin, mutta jos antaa kymmenyksen tasoitusta jo reaktiossa, niin joutuuhan sitä vähän ottamaan kiinni itse juoksun aikana. Muutamaan aitaankin tuli siinä sitten kolhastua ja jälleen kerran huidoimme Lotan kanssa toisiamme. Ei ollut ensimmäinen kerta. Täytyy varmaan jatkossa pyytää, että meidät laitetaan mahdollisimman kauas toisistamme. Radat 1 ja 8 voisivat olla hyvät, jotta mahdumme molemmat radalle ;)

Olin kuitenkin tasaisen taiston vahvin ja pyyhälsin lopussa Matildan ja Lotan ohi. Matkan aikana tajusin, että nyt on kaikki mitalit menossa ohi suun ja jouduin oikeasti tekemään töitä hopeani eteen. Siksi helpotus maalissa oli melkoinen ja tulos tyydytti minua kullan menetyksestä huolimatta. Pakko myöntää, että Nooralotan voittamiseen olisi tarvinnut juosta todella kovaa ja perjantai-illan jaloillani en olisi siihen pystynyt.


Nyt tunnelmat ovat väsyneet, mutta onnelliset. Olin oman urakkani jälkeen pari päivää kisaturistina ja kyllä minä niin nautin kisatunnelmasta. Oli hienoa nähdä muiden onnistumisia ja erityisesti Oton (Kilpi) pronssi pituushypystä ja Nooran (Toivo) pronssi 400 metrin aidoista lämmittivät mieltä! Myös meidän aiturinaisemme Matildan kulta pituushypyssä oli huikea suoritus! Se tunne on ihanalla tavalla kamalaa, kun alkaa itkettää toisen puolesta, tulee kylmiä väreitä ja iho menee kananlihalle...
Kisa-areena tuli katsomon puolelta melko tutuksi parin päivän aikana. Kelit olivat loistavat!

Sain loppukautta varten täydennystä lisäravinnekaappiini. Pyrin olemaan näissäkin asioissa erittäin huolellinen, jotta kroppa saa kaiken tarvitsemansa, palautuu hyvin ja on valmis uusiin ennätyksiin! Klikatkaa kuvaa, niin pääsette selailemaan Sportsnutrition.fi:n valikoimia.


Hyvillä mielin mennään eteenpäin. Vielä on monta tärkeää koitosta edessäpäin ja parempaa luvassa, sillä tästä minun kilpailukausi vasta alkaa. Ehkä hieman myöhemmin, kun olin ajatellut, mutta kai se on parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Seuraavana vuorossa ovat Kuortaneen eliittikisat ensi lauantaina 3.8. Siellä laitetaan hommaan vähän vauhtia lisää ja korjaillaan ennätyslukemia. Toivottavasti olosuhteet suosivat ja tunnelmaa riittää! Telkkarista kisoja voi seurata TV2:lta klo 16.00 alkaen.

Onnea vielä Kalevan kisoissa menestyneille ja Onnittelut myös Nooralotalle MM-kisarajasta! Jälleen yksi suomalainen naisaituri arvokisoissa. JESJESJES!


2 kommenttia: