sunnuntai 15. joulukuuta 2013

PALTAMON URHEILIJAT!

Tästä pääset Paltamon Urheilijoiden uusituille kotisivuille











Lisää iloisia uutisia! Kuten monet ovat varmaan jo huomanneet, ensi vuoden alusta alkaen tämä tyttö kirmailee Paltamon Urheilijoiden musta-keltaisissa väreissä. Palaan siis takaisin kasvattajaseuraan ja edustamaan kotikuntaani. Olen tästä todella innoissani ja myös Paltamossa ollaan avoimin sylin otettu minut vastaan.

Kävin neuvotteluja muidenkin seurojen kanssa, mutta ensijaisena tavoitteena oli se, että voisin jatkossakin edustaa kainuulaista seuraa. Se on ollut minulle aina tärkeää, sillä ei meitä urheilijoita Kainuussa ihan liikaa ole. Isoon seuraan vaihtaminen tuntui epämukavalta ajatukselta, mutta minun oli pakko yrittää olla itsekäs ja harkita myös sitä. Onneksi aivan ennen seuranvaihtoajan umpeutumista löytyi paljon uusia erittäin innostavia syitä vaihtaa takaisin Paltamoon, joten valinta ei siinä kohtaa ollut vaikea.

Valitettavasti yleisurheilussa on viime vuosina ollut trendinä, että urheilijoiden on pakko vaihtaa isompiin seuroihin suurelta osin taloudellisista syistä. Pienissä ja keskisuurissakaan seuroissa ei vaikuta olevan enää entiseen tapaan aktiivisia toimijoita, jotka rakentaisivat urheilijoiden taakse sellaiset tukiverkostot, joihin he voisivat tarvittaessa tukeutua tähdätessään huipulle. Tarkoitan näillä tukiverkostoilla myös yhteishenkeä ja saman tavoitteen eteen työskentelyä. Se ei toimi, jos urheilija joutuu kaiken muun työn, eli harjoittelemisen ja kilpailemisen lisäksi todistelemaan myös omalle seuralleen työnsä tulosta ja omia saavutuksiaan, joiden pitäisi jo itsessään puhua puolestaan. Niistä pitäisi iloita yhdessä ja niiden pitäisi kannustaa molempia osapuolia vain eteenpäin.

Oma periaatteni on aina ollut, etten halua näivettää pienten paikkakuntien urheiluseurojen toimintaa vaihtamalla isoon seuraan, enkä koe, että se toisaalta olisikaan parantanut mahdollisuuksiani tähdätä menestykseen. Varmasti ison seuran tarjoama jatkuvuus houkuttelee monia ja ymmärrän sen täysin, mutta itse haluan edustaa jotakin minulle aidosti tärkeää, enkä vain hukkua urheilijamassaan.

Haluan olla menestyvä urheilija ja myös esikuva, jotka ovat pienillä kuihtuvilla paikkakunnilla mielestäni tärkeitä lasten ja nuorten kannalta. Siksi yhteistyö oman kotikunnan imagon kehittämiseksi ja esimerkkinä toimiminen ovat minulle tärkeitä ja motivoivia asioita. Toimin niiden eteen erittäin mielelläni ja suurella sydämellä. On hienoa jatkaa urheilu-uraa paltamolaisena paltamolaisessa laatuseurassa!



http://www.paltamo.fi/


torstai 28. marraskuuta 2013

Iloisia hetkiä treenien parissa

Ai että!! On tämä urheileminen mukavaa! Edellisestä kirjoituksesta on kulunut nyt vajaat kolme viikkoa ja siihen mahtuu useita iloisia hetkiä treenien parissa. Silloin kirjoittelin kevyen treeniviikon kynnyksellä ja ensi viikolla koittaa taas sellainen pari kovemman viikon jäljiltä.

Ensimmäinen hyvää fiilistä aiheuttanut tapahtuma oli lihastasapainokartoitus pari viikkoa sitten. Sain siellä paljon kehuja keskivartalon hallinnan suhteen. Se osa-alue on mennyt kahden vuoden takaisesta kartoituksesta huimasti eteenpäin ja joissakin hallintaliikkeissä olin kuulemma parempi kun monet vahvat miehet! Onhan tuota keskivartalon hallintaa työstettykin tässä sen verran paljon, että on kehitystä syytäkin olla tapahtunut. Yllättäen edellisessäkin blogikirjoituksessa mainitsemani nilkkojen ongelmat tulivat esille, mutta jo kartoituksen aikana löysimme niihin hallintaa ja myös muutaman loistavan liikkeen niiden kehittämiseksi.

Eteenpäin siis mennään ja siitä osoituksena myös seuraavalla viikolla tehdyt mattotestit. Parannus edellisen testin reaktiivisuusosioon oli merkittävä! Kontaktiajat olivat lyhentyneet selvästi, hyppyihin tullut korkeutta 5cm lisää ja tehon tuotto oli edelliseen testiin verrattuna kasvanut huomattavasti. Jotain olen siis osannut tehdä oikein, koska tulokset olivat noin paljon paremmat. Muidenkin mattotestien osalta tein ennätyksiä ja ero edelliseen kertaan oli selkeä. Tästä voi luottavaisin mielin jatkaa samaan suuntaan.

Juoksupuolikin on sujunut nyt viimevuotista paremmin ja aitomisessa olen oivaltanut uusia asioita. Ennen joulua menen leireilemään Kuortaneelle ja teen vielä parin viikon kovan treenijakson, jonka jälkeen koittaakin ansaittu "joululoma". Joulusta onkin sitten enää noin kuukausi kilpailukauden avaukseen ja treenien sisältö luonnollisesti muuttuu jonkin verran. 

Tässä muutama video aitatekniikkatreenistä, jossa ajatuksena oli saada askelkontaktiin tönäisevämpää liikettä. Pieniä osa-alueita on saatu eteenpäin, mutta paljon on vielä puurtamista edessä.




Hyvistä ja iloisista asíoista pitäisi aina muistaa ottaa kaikki irti ja nauttia. Jokaisessa treenissä tekniikasta löytyy jotain korjattavaa, urheilijana haluaa kehittyä koko ajan ja olla parempi ja parempi. Korjattavat asiat täytyy tietenkin tiedostaa ja pyrkiä kehittymään, mutta onnistumiset ja niistä nauttiminen ovat tärkeä osa kehittymistä. 

Itse olen turhan usein kovin kriittinen tekemiseni suhteen ja en näe onnistumisiani, koska jään kieriskelemään siihen, mitä en vielä saanut tehtyä paremmin. Tällä ajattelumallilla en edes anna itselleni mahdollisuutta koskaan onnistua. Täytyisi vaan muistaa se, että ne iloiset onnistumisen hetket, jotka hukkaa murehtimisella, eivät tule takaisin. Olen kuullut usean entisen urheilijan mainitsevan siitä, että uran aikana tuli hukattua monta hienoa hetkeä liiallisella itsekriittisyydellä. He ovat kannustaneet nauttimaan ja elämään hetkessä urheilemisen suhteen vielä kun siihen on mahdollisuus.

Harmaa arki on siis alkanut sisältää enemmän valonpilkahduksia. Iloisia juttuja on myös edessäpäin tiedossa, mutta niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Annetaan onnistumiselle mahdollisuus ja onnistutaan :)

Ps.  Ja tulihan se urani ensimmäinen virallinen valmennusryhmävalintakin sieltä, kun nimeni oli luettavissa EM-ryhmään valittujen joukosta.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Voiton puolella?

Syksy alkaa pikkuhiljaa taittumaan niin peruskuntokauden kuin harmaudenkin osalta. Vuoden paras aika on koittamassa, kun pimeyden keskelle on lupa sytytellä jouluvaloja ja tunnelmoida kynttilöiden valossa. Kummasti se vaan piristää ihan yleisestikin fiilistä. Olen aina ollut jouluihminen ja odotan jo kovasti sitä rauhoittumisen aikaa, mikä jouluun aina omalta osaltani on liittynyt.

Ja koska olen ollut kilttinä, joulu tuli minulle tänä vuonna hieman etuajassa, sillä sportsnutrition.fi lähetti minulle erittäin mieluisan paketin. Olen kovasti mieltynyt heidän SELF -tuotteisiinsa ja sieltä löytyvät kaikki ne lisäravinteet, mitkä tarvitsen. Tärkeimpänä palautusjuomat ja proteiinit, jotka ovat ehdoton lisä ruokavaliooni näillä kovilla treenijaksoilla! Vitamiinit, omegat ja magnesium ovat myös jatkuvasti käytössä. Proteiinipatukat ovat hätätilanteita varten, kun arki on kiireistä ja välipalaa täytyy olla saatavilla aina tarvittaessa.



Syksy on ollut mukavan työntäyteinen sekä koulun että treenien suhteen. Opiskelut etenevät normaaliin tahtiin, treeneissä mennään eteenpäin ja niinpä näiden yhdistäminen on aina ollut minulle luonnollista ja helppoa. Tarvitsen treeniarkeen jotain muutakin ja opiskelu on juuri sopivaa vaihtelua. Minä tykkään!

Pukeutuminen on minulle myös merkittävässä roolissa urheilemisessa. Siitä ovat pitäneet erittäin hyvin huolta nonamen väki. Kuvassa oleva toppi päällä käyn nykyään uimahallin "paremmalla" salilla tekemässä ylävartalovoimaa ja keskivartalojumpat. Siellä on parempi olla vähän bling blingiä treenitopissakin ja se tuo mukavaa pilkettä myös itse treenaamiseen ;)


                 Kyllä näillä vaatteilla kelepaa reenailla ja kiitos kuuluu nonamelle

Treeneissä olen nyt keskittynyt enemmän juoksupuoleen ja lajivoimaharjoitteisiin. Toki vielä tehot on pyritty pitämään matalempina, mutta juoksuaskelia on otettu aiempia vuosia enemmän niin aitoen kuin sileälläkin. Tämä sen vuoksi, että suurin haasteeni on edelleen saada tasoni punttisalilla siirtymään myös radalle ja juoksemiseen. 

Olen myös panostanut enemmän nilkkoihini ja niiden liikkuvuuteen, sillä ne ovat selkeästi heikoin kohta minussa. Koska nilkkani ns. vuotavat, valuu niiden kautta paljon tehoja, voimaa ja potentiaalia hukkaan. Tämä huomattiin myös muutama viikko takaperin tehdyissä mattotesteissä, jotka kertoivat räjähtävän voimantuoton ja elastisuuden olevan (jopa yllättävän) hyvällä tasolla. Reaktiivisuustesti kertoi taas karua tarinaansa siitä, että nilkkojen takia en pääse hyödyntämään kaikkea sitä, mikä aiemmissa testeissä oli hyvällä tasolla. Niiden kanssa on nyt tehtävä paljon töitä! Uskon, että pienikin parannus niiden toiminnassa näkyy kellossa jo selvästi. Tietenkin haasteena on nyt tehdä oikeita asioita oikea määrä ja oikeaan aikaan. Onneksi ympärilläni on minua viisaampia ihmisiä asian suhteen ja he ovat antaneet ohjeita siihen, miten kannattaisi edetä.

Innolla ja ilolla painetaan eteenpäin! Pienistä ja vähän suuremmistakin arjen vastoinkäymisistä on vain kahlattava läpi. Se mikä ei tapa, se vahvistaa..

Joten uskaltakaa haastaa itseänne vieläkin lujemmin. 

Tuottoisaa loppusyksyä ja tsemppiä!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Syksyn kuulumisia

Elämäni erikoisin loppukesä ja alkusyksy on nyt takana. Se piti sisällään kaikenlaisia hienoja ja vaikeita vaiheita, mutta tässä ollaan taas. Uuden kynnyksellä ja valmiina tekemään lujasti töitä tähdäten ensi kesän Euroopanmestaruuskisojen huippusuorituksiin.

Mutta ennen sitä treeniurakkaa olisi kai hyvä summata viime kesän onnistumiset. Urheilu-urani vaikein kisa, epäonnistuminen ja sen kautta kasvaminen on jo käsitelty eräässä aiemmassa kirjoituksessani http://elisa-leinonen.blogspot.fi/2013/07/dnf.html, joten nyt listaan onnistumisia.

 Tärkeimmät ja hienoimmat hetket viime kesänä?
  • Edustus Universiadeissa ja kokemus suurista kisoista
  • Epäonnistumisen jälkeinen ennätysjuoksu Lahdessa 13,27
  • Uusi ennätys 13,26 Kalevan kisoissa
  • Kalevan kisojen hopeinen mitali taistelujuoksun tuloksena
  • Suomi-Ruotsi -maaotteluedustus ja jälleen kolmoisvoitto aitajuoksussa
  • Paljon uusia kullanarvoisia kokemuksia ja tuttavuuksia urheilun saralla
Paljon tavoitteita jäi saavuttamatta, mutta vaikeuksista huolimatta kausi saatiin kahlattua läpi kohtuullisin tuloksin, joista voi ammentaa itseluottamusta, mutta myös sisua tulevalle treenikaudelle.

Sitä onkin nyt treenattu puolitoista viikkoa ja peruskuntokikkailu sujuu oikein hyvin ;) Halu tehdä asiat vielä paremmin on hyvinkin korkea ja olen valmis taas tekemään lujasti töitä tavoitteideni eteen.

Kiitos kaikille tukijoilleni ja yhteistyökumppaneilleni viime kaudesta:
  • LähiTapiola
  • noname
  • Sportsnutrition.fi
  • MaxiMakasiini
  • Kajaani Game Studios
  • Itä-Suomen lääkärikeskus
Suuri kiitos kuuluu myös läheisille ihmisille ja tärkeille ystäville, jotka ovat olleet tukenani ja valaneet uskoa minuun tilanteessa kuin tilanteessa. Olen vahva tyttö, joten selviän kyllä ja olen valmis uusiin haasteisiin!

Mutta nyt alkaa valmistautuminen päivän toiseen treeniin ja vuorossa on keskivartalojumppaa ja ylävartalovoimaa. Salille siis! :)

Tsemppiä syksyyn toverit ja pidetään lippu korkealla!




maanantai 19. elokuuta 2013

Treeniä tähtäimessä Tampereen Eliittikisat ja Suomi-Ruotsi -maaottelu

Hopeajuhlien jälkeen paluu arkeen oli nopea. Treenit jatkuivat Kalevan kisojen jälkeen oikein hyvissä merkeissä ja Kuortaneen Eliittikisoissa oli tarkoitus juosta kova aika. Tuntuma kaikkeen tekemiseen oli sillä viikolla ehdottomasti parhainta tänä kesänä ja odotin Kuortaneen kisalta paljon. Verkkakin meni vielä hyvin, mutta kisassa tekeminen jäi todella pehmeäksi ja tulos oli minulle vaatimaton 13,50. Olosuhteet olivat hyvät ja saumat oli juosta kova aika, mutta ei sillä kertaa maistunut.

Kuortaneen jälkeen treenasin puolitoista viikkoa hieman kovempaa ja treenijakson päätteeksi kävin juoksemassa myös pari kisaa. Kuten olettaa saattaa, eihän ne kisat vielä kovin lennokkaasti sujuneet.

Hämeenlinnan sateisessa kelissä juoksin 13,54 ja se oli melko puhdas juoksu, mutta vielä kovin juminen ja tahmea treeneistä. Sen jälkeen jalat huollettiinkin kuntoon hieronnalla ja heräteltiin uudestaan kevyellä lajivoimaharjoituksella.

Turussa taas olosuhteet olivat puolellani ja kroppa tuntui jo huomattavasti paremmalta kuin Hämeenlinnassa. Siellä vaan tuli sohellettua aivan liikaa aitojen kanssa ja tulokseksi tuli 13,50. Uskokaa tai älkää, mutta kolhin siellä kuuteen aitaan! Kolhiminen on minulle liiankin tyypillistä ja kokemus on onneksi opettanut, mistä se johtuu. Se osa-alue laitetaan taas kuntoon ja sitten mennään kovaa :)

Ensi viikon sunnuntaina taistellaan kynsin ja hampain Ruotsiottelulipusta Tampereen Eliittikisoissa! Treenijakso ja sen päättävät kisat ovat nyt hoidettu alta pois ja luottamus juoksun löytymiseen on hyvinkin korkealla. Tämä viikko mennään kevyellä ohjelmalla, jotta ensi sunnuntaina ollaan parhaassa iskussa. Tavoitteena on luonnollisesti juosta uusi ennätys ja ottaa Tukholman lippu takataskuun.

Tampereen Eliittikisoja voi seurata 25.8 kanavalla TV2 klo 15.30 alkaen! Parastahan se tietenkin on paikan päällä, joten kaikki joukolla Ratinaan seuraamaan huippuyleisurheilua.

Täältä tullaan taas sellaisella rähinällä, että joutuu kilpasiskot olemaan varuillaan! :P


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Uusi ennätys ja hoppeeta!

Kalevan kisat on nyt kisailtu ja tulos oli ehkä jollain tapaa odotettu. Vaikka kirkkainta mitalia lähdettiin hakemaan, tämäkin miellyttää kohtalaisesti. Toki hampaankoloon jäi ja ne palaset saavat vielä kasvaa ensi vuoden Kalevan kisoihin, jotka muuten kilpaillaan Kuopiossa.


Juoksin alkuerissä uuden ennätykseni 13,26, joka syntyi todella helpolla ja vaivattomalla juoksulla. Ennen juoksua tuntuma tekemiseen oli ehdottomasti parhainta tänä kesänä. Lahdessa ensimmäistä kertaa löytyneet helppous ja parempi vauhti putkahtivat taas esille. Tuon alkueräjuoksun perusteella tiedän, että parempaankin voisi olla luvassa, jos vielä muutama palanen loksahtaisi kohdilleen ja laitan pari pykälää rentoja tehoja lisää.

Päivä oli pitkä ja finaali oli myöhään illalla. Alkuerän jälkeen sain levättyä hyvin, mutta jännitys piti huolen siitä, että syke oli koko päivän korkealla. Finaaliin valmistautuminen sujui ihan mukavasti, mutta hieman aistin, että hermotus ei aivan ollut mukana tekemisessä ja niinpä kolistelin aitoja jo verkkakentän puolella. 

Finaalijuoksu ei sitten ollut enää kovin tuoretta tekemistä, vaan tulihan siinä hieman sohellettua. Ensimmäisen tasoituksen annoin muille lähdön osalta, kun en ollut aivan hereillä telineissä. En tiedä, missä olin, mutta jos antaa kymmenyksen tasoitusta jo reaktiossa, niin joutuuhan sitä vähän ottamaan kiinni itse juoksun aikana. Muutamaan aitaankin tuli siinä sitten kolhastua ja jälleen kerran huidoimme Lotan kanssa toisiamme. Ei ollut ensimmäinen kerta. Täytyy varmaan jatkossa pyytää, että meidät laitetaan mahdollisimman kauas toisistamme. Radat 1 ja 8 voisivat olla hyvät, jotta mahdumme molemmat radalle ;)

Olin kuitenkin tasaisen taiston vahvin ja pyyhälsin lopussa Matildan ja Lotan ohi. Matkan aikana tajusin, että nyt on kaikki mitalit menossa ohi suun ja jouduin oikeasti tekemään töitä hopeani eteen. Siksi helpotus maalissa oli melkoinen ja tulos tyydytti minua kullan menetyksestä huolimatta. Pakko myöntää, että Nooralotan voittamiseen olisi tarvinnut juosta todella kovaa ja perjantai-illan jaloillani en olisi siihen pystynyt.


Nyt tunnelmat ovat väsyneet, mutta onnelliset. Olin oman urakkani jälkeen pari päivää kisaturistina ja kyllä minä niin nautin kisatunnelmasta. Oli hienoa nähdä muiden onnistumisia ja erityisesti Oton (Kilpi) pronssi pituushypystä ja Nooran (Toivo) pronssi 400 metrin aidoista lämmittivät mieltä! Myös meidän aiturinaisemme Matildan kulta pituushypyssä oli huikea suoritus! Se tunne on ihanalla tavalla kamalaa, kun alkaa itkettää toisen puolesta, tulee kylmiä väreitä ja iho menee kananlihalle...
Kisa-areena tuli katsomon puolelta melko tutuksi parin päivän aikana. Kelit olivat loistavat!

Sain loppukautta varten täydennystä lisäravinnekaappiini. Pyrin olemaan näissäkin asioissa erittäin huolellinen, jotta kroppa saa kaiken tarvitsemansa, palautuu hyvin ja on valmis uusiin ennätyksiin! Klikatkaa kuvaa, niin pääsette selailemaan Sportsnutrition.fi:n valikoimia.


Hyvillä mielin mennään eteenpäin. Vielä on monta tärkeää koitosta edessäpäin ja parempaa luvassa, sillä tästä minun kilpailukausi vasta alkaa. Ehkä hieman myöhemmin, kun olin ajatellut, mutta kai se on parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Seuraavana vuorossa ovat Kuortaneen eliittikisat ensi lauantaina 3.8. Siellä laitetaan hommaan vähän vauhtia lisää ja korjaillaan ennätyslukemia. Toivottavasti olosuhteet suosivat ja tunnelmaa riittää! Telkkarista kisoja voi seurata TV2:lta klo 16.00 alkaen.

Onnea vielä Kalevan kisoissa menestyneille ja Onnittelut myös Nooralotalle MM-kisarajasta! Jälleen yksi suomalainen naisaituri arvokisoissa. JESJESJES!


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Eliittikisoista Kalevan kisoihin

Kazanin reissusta palauduttiin yllättävän nopeasti tai ehkä se olikin vielä jotain Kazanin huumaa, kun juoksin uuden ennätykseni 13,27 Lahden eliittikisoissa viikko sitten. Siellä olo oli pitkästä aikaa taas helppo ja vaivaton, ja sitä kautta sain tehtyä hyvän suorituksen. Olin todella onnellinen juoksun jälkeen, sillä tuo aika on sellainen, joita olen koko kesän odotellut. Taisi siinä myös hieman turhautumistakin purkautua kisan jälkeisen huudon mukana, kun näin aikani tulostaululla. Vihdoinkin asiat olivat puolellani ja kokonaisuus kutakuinkin kunnossa ja niinpä tulos oli se, mitä tässä on toivottu.

Mutta koko kesää leimannut ailahtelevaisuus astui taas esille sunnuntaina Lapinlahden eliittikisoissa. Olo siellä oli alkuun ihan hyvä, mutta väsyin nopeasti ja kroppa ei ollut aivan parhaassa kisatikissä. Ja niinpä juoksut menivätkin puurtamiseksi ja aitojen kanssa rymyämiseksi. Myös reaktioajat olivat luokattoman huonot, mikä kertoo siitä, etteivät kroppa ja mieli olleet aivan hereillä. Ehkä se huuma oli vaan kadonnut Lapinlahdelle mennessä ja kärsin siitä kuuluisasta kisakrapulasta? Lahden valmistavassa harjoituksessa sain hyvin itsestäni irti ja Lahdessa syntyi ennätys, joten yksinkertaisesti en vain ehtinyt palautua Lapinlahdelle.

Ne juoksut on nyt juostu ja seuraavaksi edessä ovat Kalevan kisat Vaasassa. Siellä tavoiteenani on ehdottomasti se kirkkain mitali ja olen erittäin valmis haastamaan rakkaat kilpasiskoni toden teolla. Uskon, että kisasta on tulossa kovatasoinen ja tiukka, sillä aitajuoksijanaiset ovat taas esittäneet erinomaisia otteita tällä kaudella. Ja mikä parasta, laajalla rintamalla. Siksipä haastankin meidät kaikki kovaan kisaan ja laittamaan yhdessä ennätykset uusiksi.


Naisten aidat alkaa perjantaina alkuerillä klo 13.00 alkaen ja loppukilpailu juostaan samana iltana klo 20.30. Siinä on sellainen laji, jota ei voi jättää väliin. Sähäkkyttä ja jännitystä luvassa!

Viivalla nähdään!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

DNF ja kisatunnelmia

Tuota kirjainyhdistelmää en todellakaan toivonut näkeväni Universiadien naisten 100 metrin aitojen tuloksissa oman nimeni perässä. Tunne kilpailun jälkeen oli jotain sanoinkuvaamatonta. Jokainen voi mielessään kuvitella sen, kun tuntuu, että pyörryttää ja jalat lähtee alta ja siinä samalla joku repii sydäntä irti rinnasta. Siltä minusta tuntui kun juoksin pahan horjahduksen vuoksi radan sivuun viidennen aidan jälkeen. Lataus oli kova, kaikki oli hyvin verkassa ja kilpailuun valmistautuminen oli mennyt hyvin. Telineiden takana olin valmis juoksemaan uuden ennätykseni ja ottamaan paikkani finaalissa.

Mutta toisin kävi ja pettymyksen kyyneleitä ei tietenkään voinut pidätellä. Tavoite, jonka eteen on tehnyt lujasti töitä, antanut kaikkensa ja valmistautunut koko vuoden, romahtaa vain pienessä hetkessä. En muista, koska viimeksi olisi tuntunut noin pahalta. Tiedän jonkun ajattelevan, että eipä tuonkaan tytön elämä vielä kovin vaikeaa ole sitten ollut, mutta on sanottava, että urheilusta saatavat äärituntemukset ovat todella voimakkaita ja voivat vain hetkessä muuttaa suuntaansa. Ei mennyt kauan, kun pettymyksen kyyneleet muuttuivat ilon kyyneleiksi Hantan voitettua hopeaa 200 metrin finaalissa.

Hetki siinä vierähti, ennen kun sain kasattua itseni ja uskovan siihen, että voisin koskaan enää juosta aitoja. Kyllä tuo kokemus vaan taas jollakin kierolla tavalla kasvatti minua urheilijana. Nyt kisan jättämät haavat on jo hoidettu kuntoon ja katse on jo seuraavissa koitoksissa, Lahden ja Lapinlahden eliittikisoissa ja kirkkaimpana Vaasan Kalevan kisoissa!

Muilta osin Kazanin matka oli huikean hieno kokemus ja jotain sellaista, mitä en voinut edes etukäteen kuvitella. Kaikki puitteet olivat viimeisen päälle hoidettu ja urheilijoita oli paljon ympäri maailmaa. Suomen joukkue oli myös loistava ja oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin lajeihin.

Tässä pieni kuvakollaasi kisojen ajalta:

 Avajaiset oli huikea kokemus. Sisäänmarssissa oli sitä isojen kisojen tuntua ja ohjelma todella hieno.


Kisakylän alueelle oli järjestetty erilaisia aktiviteetteja. Esimerkiksi tällaisia "Loungeja", joissa urheilijat saivat viettää aikaa katsoen kisoja tai pelaten lautapelejä. Taisipa sieltä pleikkari ja Xboxkin löytyä.


Kun aika kävi pitkäksi kisaa odotellessa, kehittelin meidän kämpälle muuta ohjelmaa ja viihdykettä. Jännitys helpotti ainakin hetkeksi. Asicsen kamat oli kyllä huippuhyvät siihenkin tarkoitukseen ;)


Oltiin katsomassa painonnostoa ja se oli niin siistiä. Minua yritettiin kovasti käännyttää painonnostajaksi ja on kyllä pakko sanoa, että siinä on huikea laji. Tiedä vaikka seuraavissa kisoissa tämä tyttö nähtäisiinkin noilla molemmilla areenoilla.


Kisaruokala oli huippuhyvä. Vakioannos näytti kutakuinkin tältä. Vaihtoehtoja olivat aasialainen, lähi-itä, paikallinen, salaattibaari, eurooppalainen, pasta&pizza ja tietenkin McDonalds. Ruokala oli auki lähes ympäri vuorokauden.



Kiitos Kazan ja kaikki te mielettömät ihmiset, jotka teitte kokemuksestani kullanarvoisen! En unohda sitä varmasti koskaan. Thank you Kazan!



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ei vielä tänään!

Aitojen alkuerät tältä aamulta peruttiin ja urakka alkaakin vasta huomenna klo 18.45 alkaen. Kolmesta erästä sitten karsitaan finaaliin, jonne pääsee suoraan erien kaksi parasta ja kaksi aikojen perusteella.

Kyllähän tässä jo kutkuttais päästä radalle. Eilen kävin haistelemassa kisapaikan järjestelyjä ja tunnelmaa ja hyvältä vaikuttaa. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että sain vielä yhden päivän lisää palautella, mutta kyllähän tässä alkaa nälkä olla jo melkoinen.

Kisakylä on oikein viihtyisä ja ruokaa ja tarjolla lähes ympäri vuorokauden. Majoitus on toimiva ja huoneista löytyy kunnolliset ilmastointilaitteet. Ne on kyllä tosiaankin ollu tarpeeseen, sillä täällä on todella kuumat kelit. Välillä sataa ja ukkostaakin, mutta silti ilma on lämmin ja kostea. Laittelen reissun jälkeen kuvia ja kerron lisää yksityiskohtia.

Nyt keskitytään huomiseen! Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja luottavainen.

Täältä löytyy kaikki aikataulut ja tulokset kisoihin liittyen: http://kazan2013.ru/en

perjantai 5. heinäkuuta 2013

"We make you run" - yhteistyössä Kajaani Game Studios

Tänään on SE päivä, kun matka urani suurimpiin arvokisoihin alkaa. Uskon, että todella moni asia tulee jälleen olemaan uutta ja ihmeellistä. Joutuu Leinosen tyttö taas kovaan paikkaan. Huh! Mutta sehän on juuri sitä, mistä nautin. Jännityksestä, tiukoista tilanteista ja uusista kokemuksista. Odotan innolla!

Tueksi kisoihin sain uuden yhteistyökumppanin, joka omalta osaltaan on helpottanut valmistautumistani yhteen kauden tärkeimmistä koitoksista. Kajaani Game Studios lähti mukaani urani tähän saakka merkittävimmälle matkalle. He toimivat kisasponsorinani ja ovat mahdollistaneet matkani Kazaniin.


"Jungle Race on strateginen ulkoilu- ja urheilupeli, jossa pelaaja kerää matkapuhelimessaan toimivan sovelluksen avulla kartalla näkyviä hedelmiä. Peli laittaa pelaajan oikeasti liikkumaan. Peli on vaihtoehto lenkkeilylle, mutta myös uudenlainen tapa aktivoida lapsia, nuoria ja aikuisia liikunnan pariin. Peli soveltuu myös aktiiviurheilijan harjoittelumuodoksi.

Jungle Racen kehittäjä Kajaani Game Studios on mobiilien liikuntapelien ja -sovellusten pioneeri. Vuosien mittaan olemme toimineet usean liikuntasovelluskehittäjän alihankkijana vastaten heidän ohjelmistokehityksestään.

Kajaani Game Studios haluaa omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä ja kannustaa ihmisiä liikunnallisiin elämäntapoihin. Yhteistyöllä Elisa Leinosen kanssa Kajaani Game Studios haluaa kannustaa urheilijaa uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja toteuttamaan omia unelmiaan, näyttäen samalla positiivista esimerkkiä nuorille urheilijoille." 
Jari Haverinen, KGS


Lisätietoa Kajaani Game Studiosista ja Jungle Racesta löytää osoitteesta: http://www.junglerace.net/


Lähden Kazaniin juoksemaan ehdottomasti urani parhaimpia suorituksia! Tuntemukset jalkojen osalta ovat menneet jo eteenpäin edellisestä kirjoituksestani. Vielä kolme päivää tehokasta herkistelyaikaa, joten eiköhän tiistaina olla jo valmiita kovaan kisaan.

Kiitos Kajaani Game Studios, että tuette minua matkalla kohti unelmiani!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Venäjä, Kazan ja UNIVERSIADIT!

Vähän alkaa jo hykerryttää, sillä ihan kohta lähtö Kazaniin koittaa. Niin siistiä! En ole koskaan käynyt Venäjällä tai ollut mukana noin isoissa kisoissa. Odotankin kisoja vesi kielellä ja seuraava kisastartti tulee olemaan siellä 9.7 klo 09.35 alkaen. Oujee.



Joku saattaa miettiä, että mitkä ihmeen Universiadit..? Niistä ei puhuta suomalaisessa urheilumaailmassa kovin paljon vaikka ne ovat merkittävät kisat osana arvokisakiertoa. On mielenkiintoista kuunnella ulkomaisten kollegoideni juttelua kisoista, sillä he arvottavat Universiadit paljon suomalaisia korkeammalle. Täältä löytyy tietoa Universiadeista, Suomen joukkue sekä linkki virallisille kisasivuille:

Mitkä ihmeen Universiadit?


Tällä hetkellä olen kotikonnuilla Paltamossa etsiskelemässä huippukuntoa kisojen kynnyksellä. Tein myös muutaman päivän kovemman treenijakson, jonka toivon auttavan kunnon löytymiseen. Oli ehkä riski tehdä tähän väliin kovemmat treenit, mutta jotain oli pakko koittaa, sillä viime viikon pelkkä lepääminen ei auttanut fiilisten paranemiseen, vaan olo oli todella löysä ja väsynyt.

Treenijakson viimeisenä päivänä jaloissa oli aivan erilainen tunne ja kykenin pitkästä aikaa hallitsemaan niiden liikkeet. Kellokin näytti jo paremmalta, joten uskon tämän olleen oikea ratkaisu. Toki kaikki riippuu nyt siitä miten palaudun ja alkaako herkkyys löytyä tämän reilun viikon aikana. Pyrin tekemään kaiken mahdollisimman huolellisesti, jotta pystyisin Kazanissa parhaimpaani ja myös siitä eteenpäin heinäkuun tärkeissä koitoksissa sama suunta vain jatkuisi.

Ihanaa olla kotona. Pakko taas sanoa, että maalla on kyllä kaikki paremmin :)

Pian on taas se aika, jolloin lippua hiilataan vieläkin korkeammalle. Tsemppiä toverit!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Saksan Regensburg ja Turun Paavo Nurmen kisat

Kantapään kautta oppiminen on se paras tapa, vai mitä olette mieltä? Taas on nimittäin kierros sitä kautta heitetty ja suunnataan kohti uutta ja parempaa. No, eipä tämä meikäläisen tapauksessa mikään jymyuutinen ole, sillä onhan sitä ennenkin koitettu rajoja siellä väärällä suunnalla. Tällaisia sohelluksia on kuitenkin saatu aikaiseksi:

Regensburg
ae: 13,70 -2,6m/s
lk: 13,64 -1,8m/s

Turku, Paavo Nurmen kisat
ae: 13,51 +0,1m/s
lk: 13,90 -0,6m/s

Kisoja on siis tullut ja mennyt ja siltä ne ovat osittain tuntuneetkin. Saksan reissu oli hieno ja opettavainen. Kisat oli hyvin järjestetty ja kelit kohdillaan kaiken muun paitsi tuulen osalta. Sillehän ei tietenkään mitään mahda, mutta kyllä 2-3 metrin vastatuuli vähän harmitti tuloksen kannalta. Tuntuma tekemiseenkään ei ollut paras mahdollinen, johon edellisen päivän matkustus saattoi toki vaikuttaa. Mutta senkin riskin otin tietoisesti ja nyt olen jatkon kannalta viisaampi matkustus -ja kisapäivien suhdetta suunnitellessani.

Oli todella outoa, ettei minua jännittänyt lainkaan! Minua, joka olen aina kisoissa into piukeimmillaan jännityksen takia ja kaikkein useimmin vessajonon jatkeena. Saksan kisa ei syystä tai toisesta saanut minua syttymään ja olikin työn takana yrittää herätellä itseään vielä toiseenkin juoksuun. Alkueräjuoksu on kokonaisuutena ehjempi ja tasapainoisempi, mutta toki tuohon tuuleen se oli melkoista puskemista. Finaalissa en vain enää jaksanut loppuun saakka ja juoksu hajosi muutamien aitakolhujen vuoksi.

Turussa sain jo vähän jännitystä päälle ja minulla oli alkueräjuoksuun valmistautuessa melko hyvä tuntuma jaloissa. Vesisade rytmitti mukavasti verryttelyä ja minulla oli hyvä ja iloinen fiilis. Alkueräjuoksu oli parempaan päin, mutta loppu ei kulkenut vieläkään kovin hyvin. Finaaliin valmistautuminen oli taas väsynyttä ja jouduin tsemppaamaan kovasti, että sain itseni hereille. Juoksu ei sujunut kovin hyvin. Alussa olin vielä rytmissä kiinni, mutta väsymys iskikin jo kuudennen aidan jälkeen. Jalat eivät vaan liikkuneet kunnolla ja rysäytin päin seuraavaa aitaa. Sen jälkeen en saanut enää juoksua kasaan ja viimeiset aidat olivat melkoista taistelua. Mutta maaliin selvittiin ja onpahan nyt se kauden heikoin aikakin juostu! Ei tarvi sitäkään tämän kauempaa odotella. Nyt se on tehty ja seuraavissa kisoissa voi taas juosta sinne omalle tasolleen ja mieluiten ennätyksen paremmalle puolelle.

Pohdin kovasti huonoja tuntemuksiani ja taas se pienoinen luottamuksen pula alkoi hiipiä takaraivoon. Juurikin se sama ajatus joka varjosti viime vuonna kisakauden ensimmäisiä viikkoja vaikeiden kisojen jälkeen. Juuri se sama ajatus, joka muistutteli itsestään myös hallikaudella. Se sama ajatus, joka kuitenkin maltin ja  uskomisen voimalla kääntyi voitoksi ja juoksun löytymiseen.

Selailin harjoituspäiväkirjani viime viikkoja ja sen sanoma oli julmempi kuin osasinkaan ajatella. Kilpailukautta on siis kulunut vasta kolme viikkoa, mutta olen jo juossut neljässä kisassa, joissa yhteensä kahdeksan starttia. Ja kun luulin muuten ottaneeni kevyemmin, olinkin tehnyt melko kovia hermottavia harjoituksia ja matkustanut kisapaikoille lepopäivinä. Niinpä! Ei kai asiaa tarvitse sen enempää avata muuten kuin sanomalla, että olen tyhmä. En siis nostanutkaan jalkojani seinälle, vaikka viimeksi kovasti niin lupailin.

Nyt kun viimein tajusin asian, täytyy ihan oikeasti keventää, ottaa iisimmin ja levätä. Kun olen keskustellut tuntemuksistani itseäni viisaampien kanssa, he ovat olleet samoilla linjoilla ja jopa ihmetelleet sitä, kuinka en ole asiaa aiemmin tajunnut. Jauhan itse asiasta muille ja en omalle kohdalleni osaa sitä soveltaa.

Toinen juttu on ruoka ja energian saaminen. Viime viikolla tämäkin oli tapetilla, kun olin todella väsynyt ja en jaksanut tehdä mitään. Minulla oli koko ajan heikko olo, hieman nälkä, mutta silti luulin syöväni koko ajan ja riittävästi. Asia olikin aivan toisin.. Olin vähentänyt hiilareiden syömistä tajuamatta sitä itse. Kai jotenkin järkeilin, etten tarvitse niin paljon energiaa, koska en treenaa kovaa. Huoh, vielä tässäkin iässä täytyy näitä juttuja terästää itselleen. Palautuminen ei lähde käyntiin, mikäli keho on jatkuvasti energiavajeessa. Nämä on vaikeita juttuja ja jokaisen keho palautuu eri tavoin. Omalleni en ole juurikaan sitä mahdollisuutta etelän leirin jälkeen antanut. Nyt tilanne on parempi ja toivotaan ettei näillä tyhmyyksilläni ole ollut sen kauaskantoisempia vaikutuksia. Yritin kyllä korjata tilanteen järjettömällä hiilaritankkauksella, joka kieltämättä sisälsi myös niitä huonompiakin hiilariversioita. Hyvää oli ja hyvää teki! :)

Tämä viikko otetaankin nyt superiisisti ja tunnostellaan, mihin suuntaan jalat alkavat viedä. Onneksi kelitkin ovat lämpenemään päin ja juhannuksena pääsen Toivon mukaan mökille rauhoittumaan tämän viikon tenttiuperruksen jäljiltä.

Mukavaa ja rauhallista juhannusta!

Ps. MINUT VALITTIIN UNIVERSIADIJOUKKUEESEEN!!! Tulee olemaan Leinosen tytölle taas kova paikka ja huikea fiilis päästä isoihin kisoihin :)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ajatuksia kilpailukauden alkumetreiltä

Kesän 2013 kilpailukausi on rykäisty käyntiin. Kaksi hyvin erilaista aitakisaa takana ja tulokset olivat seuraavat:

Jyväskylä 28.5, 13,50 +0,3m/s 
Espoo 2.6, 13,30 +3,6m/s

Jyväskylässä jouduin juoksemaan yksin ja eihän siinä oikein kisafiilistä päälle saanut. Olosuhteissa ei ollut mitään valittamista, mutta kisoista jäi ikävästi treenin maku suuhun. Tosin treeniksi se oli hyvä suoritus ja oli mukava huomata, että aitavälien kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olen ottanut myös opiksi aiemmista vuosista, sillä nyt kroppa on valmiimpi kisoihin kuin esimerkiksi vuosi sitten, jolloin vaadittiin monta viikkoa siihen, että tekemistä saattoi edes kutsua aitajuoksuksi. Nyt se muistuttaa ainakin etäisesti oikeaa tekemistä jo tässä vaiheessa kautta ja olen tyytyväinen. Kevään uusi rytmitys vaikuttaa olleen aiempaan onnistuneempi. Aitatekniikan kanssa on toki vielä hieman painimista, sillä viihdyn aidan päällä aivan liian kauan. Luulen, että kun muita kovia aitureita astelee samalle viivalle, niin tulee tällekin tytölle kiireempi päästä aidalta alas.

Espoossa oli jo muitakin osanottajia ja kisafiilis alkoi löytyä. Sinne valmistautuminen oli hieman vaikeaa ja juoksu takkusi vielä edellisenä päivänä pahemman kerran. Kuitenkin kovana kilpailijana sain itseni ennen starttia hereille ja tuntuma tekemiseen oli parempaa. Edellisen päivän valmistavan treenin takut unohtuivat yllättävän helposti, eivätkä painaneet mielessä sen enempää. Kisan aikana myötätuulta oli AIVAN liikaa ja aitominen kävi välillä todella ahtaaksi. Saipa siinä muutama aitakin kunnon kyytiä matkan varrella. Onneksi maaliin päästiin ja aika oli ihan hyvä.

Olin itse todella tyytyväinen lähtöön, sillä se näyttää nyt löytyvän ja pääsin hyvin kiinni heti ensimmäiseen aitaan. Palikat alkavat loksahdella kohdilleen! Vieläkin niitä on useita hukassa, mutta kausi on vasta aluillaan ja minulla luottavainen fiilis siihen, että juoksua on mahdollista viedä vielä tänä kesänä paljon eteenpäin.



Olen ollut nyt pari viikkoa Suomessa ja kesän huippukunto on vielä tekeytymässä, joten odottelen kiihtyvää vauhtia kesän edetessä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän ehdottomia kohokohtia, jotka ovat Universiadit Venäjän Kazanissa ja tietenkin myös Moskovan MM-kisat, mikäli vauhti riittää ja valinnat osuvat kohdalle. Moskovaan rajat ovat kovat  A: 12,94 ja B: 13,10, mutta eivät meille naisaitureille lainkaan mahdottomat. Myös Vaasan Kalevan kisat ovat kesän tärkeimpien kisatapahtumien joukossa.

Kevään aikana olen oppinut hyvin paljon itsestäni urheilijana. Olen saanut ympärilleni uusia ihmisiä, joiden kanssa olen pystynyt jakamaan asioita ja siten keskittymään harjoittelussani olennaiseen. Omat vastuuni ja paineeni valmentautumiseen ovat pienentyneet ja minusta on tullut vahvempi kuin koskaan ennen, niin henkisesti kuin fyysisesti ;). Olen oppinut paljon tapoja, joiden avulla pystyn kehittymään vielä paremmaksi urheilijaksi ja on ollut hienoa kyetä hallitsemaan kokonaiskuvaa selkeämmin. Näiden tärkeiden ihmisten kanssa aion ehdottomasti jatkaa yhteistyötä, sillä yhteinen luottamus on olemassa. Olen siitä erittäin iloinen!


Ensi viikonloppuna juoksen Saksan Regensburgissa ja siellä tavoittelen huippuaikaa kovien tyttöjen rinnalla. Toivottavasti olosuhteetkin suosivat ja kisakunto jatkaa nousuaan. Lippua yritetään taas hiilata entistäkin korkeammalle!

Tässä vinkkejä kisakunnon etsimiseen:

Palauttelu
Mielikuvaharjoittelu
Rentoutuminen

Tsemppiä etsintöihin ja nähdään pian!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kesä lähenee, vauhti kiihtyy

Aurinko paistaa ja treeni maistuu. Edellisen kirjoituksen keväthankien aurinko on vaihtunut etelän lämmöksi. Täällä on nyt treenailtu parisen viikkoa ja viritelty kesän huippukuntoa. Treenit ovat sujuneet hyvällä ilmeellä ja työvaihe alkaa olla takana. Vaikka tuntemukset ovat vielä hieman raskaat, mennään jo samaa vauhtia kuin vuosi sitten ja ennen hallikautta, joten uskon, että järkevällä rytmityksellä vauhti vain kiihtyy kesän lähetessä.

Muutamia mutkiakin matkan varrelle mahtuu. Yhden päivän olin kuumeessa ja oksentelin, minkä luulen johtuneen melko kovasta ja avaavasta hieronnasta. Tällainen hieronta teki minulle lopulta vain hyvää, sillä sen jälkeen jalat ovat pysyneet hyvin auki ja juoksu toimii paremmin. Kuonat lähtivät todellakin liikkeelle ja aiheuttivat melko kovan reaktion koko kehossa. Ajankohdan olisi voinut suunnitella paremmin, mutta jatkossa ollaan senkin suhteen taas viisaampia!

Yhtenä aamuna en päässyt selkäkrampin vuoksi omin neuvoin ylös sängystä. Tälle en keksinyt selkeää syytä, mutta luulen, että olen nukkunut jotenkin umpisolmussa ja saanut selkäni kramppiin. Noh, seuraavana päivänä kävin tyynyostoksilla ja nyt selkä on ollut parempi. Hotellityynyt ovat aina hotellityynyjä! Pitäisi vaan aina ottaa oma tyyny mukaan, niin välttyisi tällaisilta turhilta jutuilta.

Onneksi noista molemmista mutkista selvittiin vain parin päivän palautumisella ja pääsin kohtuullisen nopeasti kiinni treeniin. Ehkä keho vaan halusi ilmoittaa, että nyt on pakkolevon paikka ;) Ja tiedän kertoa, että niitä ilmoituksia täytyy ehdottomasti kuunnella.

Treeneissä on siis ollut edelleen hyvä draivi päällä. Kovan treenijakson loppupuolella painaa aina hieman jaloissa, mutta kello on tosiaan näyttänyt ihan hyvältä, joten olen luottavaisin mielin. Pian alkaakin se vaihe, kun heitetään taas jalat seinälle ja odotellaan herkkyyden ja kisakunnon löytymistä. Kohta se taas alkaa!

Tässä vielä pari kuvaa treeneistä. Kuvaajana Jasmin Hyvärinen.




tiistai 9. huhtikuuta 2013

Rentoutumista talviharrastusten parissa

Viimeiset viikot ovat olleet kelien puolesta aivan huippuja! Kun kaikki treenit on tehty tunkkasessa urheiluhallissa ja punttisalin hämärissä, houkutus nauttia talvikeleistä on ollut todella suuri. Pääsiäisenä päätin jättää muut kiireet odottamaan ja lähdin Paltamon kotikonnuille talviharrastusten pariin. Kevyt jakso treeneistäkin antoi sille oivan mahdollisuuden. Tenttikirjat saivat siis jäädä sivuun ja niinhän sitä tulikin ulkoiltua joka päivä aamusta iltaan. Akkujen lataus näillä tavoilla teki erityishyvää ja nyt jaksaa taas porhaltaa eteenpäin siellä tunkkaisen urheiluhallinkin hämärissä. Näihin kuviin ja tunnelmiin :)

Hiihto: Me like!
Iltakävelyllä ilta-auringossa
Auringosta nautiskelua :)
Tämä homma on ihan parasta. Oi sitä vauhdin huumaa!
Pilkkikilpailun kolmas sija
Huipulla tuulettamisen harjoittelua!
Treenit jatkuu hyvällä sykkeellä ja energialla. Tällä viikolla tiedossa vielä ruoka-asioiden puntarointia ravintovalmennuksen muodossa ja siihen liittyen tulossa myös blogikirjoitus.

Nauttikaa auringosta!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Mä joka päivä töitä teen...

Nyt on todellakin riittäny töitä treenien ja koulun suhteen aamusta iltaan. Hallikaudella kevensin tenttien taakkaa tarkoituksellisesti, jotta voin keskittyä paremmin kisoihin ja unohtaa muun stressin. Nyt ne sitten on hoidettava pois kalenterista ja siksi seuraavan kuukauden aikana minulla on vielä ainakin neljä tenttiä. Kun treeneissäkin pusketaan eteenpäin pienoista raa'an työn vaihetta, niin päivät ovat täynnä.

Esimerkkinä eilinen päivä:
Klo 08.00: Aamupala ja päivän Keskisuomalainen - tämä on ehdottomasti paras ja minun hetkeni päivässä!
Klo 10.00: Hallille - aitakikkailuja, vastuskoordeja ja -lähtöjä, lähdöt aidoilla
Klo 12.00: Palautusjuoma + välipalaa ja luennolle
Klo 14.00: Lounaalle, jonka jälkeen toinen luento
Klo 16.00: Fysioterapia - keskivartalon ja lantion hallinta
Klo 17.00: Välipalaa ja toinen treeni - ylävartalovoimaa ja palauttelua uimahallissa: vesijuoksua, kylmäallas, sauna. Uimahallin ohessa ja jälkeen palautusjuoma.
Klo 19.30: Kotona - päivällinen
Klo 21.00: Iltapala
Klo 23.00: Unten maille

Näiden päivien jälkeen ei tarvitse kovin kauaa unentuloa odotella. Onneksi kaikki päivät eivät kuitenkaan ole noin tiukkoja. Luentoja minulla on yleensä 5 päivänä viikossa ja 2-6 tuntia /päivä. Siihen vielä treenit, ruuat, tenttiinlukemiset ja palautuminen, niin kyllähän tämä ihan työstä käy. Epäilijätkin voivat miettiä omaa arkeaan ja sen kiireitä verrattuna näihin. On nimittäin heitä, jotka  näkevät urheilun vain muiden "tärkeämpien" asioiden oheisharrasteluna. Sitä se ei todellakaan ole, vaan se vaatii aikaa, sitoutumista, niukkaa arkea, rohkeita valintoja sekä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tämä on jokapäiväistä työtä. Urheileminen huipulla ja erityisesti sinne tähtääminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että palikat pyritään saamaan paikoilleen ja myös pitämään ne niissä.


Hieman hallikaudesta:
  • EM-kilpailut Göteborgissa
  • Suomenmestaruus
  • uudet ennätykset: 60m aidat 8,18 ja 60m 7,64
Minulle jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis. Löysin viime metreillä kadoksissa olleen juoksuni ja pystyin parantamaan ennätystäni 60m aidoissa. Myös Suomenmestaruus oli merkittävä saavutus hallikaudelta ja se olikin ensimmäinen laatuaan. Mutta hampaankoloon jäi valtavasti ja Göteborgin välieräpaikkakin oli edessäni kuin tarjottimella, mutta se ei tällä kertaa kelvannut. Harmitti suunnattomasti kisan jälkeen ja en tietenkään ollut tyytyväinen suoritukseeni. Se ei kuitenkaan ollut epäonnistuminen, sillä jäin ennätyksestäni vain muutaman hassun sadasosan, mutta tietenkin aina on pyrittävä vielä parempaan ja parempaan, joten keskivertosuoritus varsinkaan tuollaisessa paikassa ei riitä. No, nyt olen sitäkin kokemusta viisaampi ja valmiimpi ensi kertaa varten. Lupaan, että olen ottanut kaikesta vain opikseni ja jatkossa homma toimii paremmin!


Treenit ovat siis edenneet hyvin. Olen tehnyt muutaman varmasti tärkeän muutoksen harjoittelurytmiini ja sillä pyrin varmistamaan sen, että olen entistä valmiimpi tärkeisiin treeneihin. Myös keventäminen kisakautta varten tulee keväällä tapahtumaan eri tavoin kuin aikaisemmin ja toivon että järkevämpi rytmitys on avain juoksun löytymiseen jo kisakauden alussa. Olen myös laittanut lihashuoltoasioita paremmalle mallille ja hieroja onkin vieraillu meillä joka viikko. Myös uimahallista on tullut minulle entistäkin läheisempi. Näillä uusilla eväillä rakennan kevään harjoittelua ja huippukuntoa ensi kesää varten. Viikonloppuna lähdenkin rakentamaan sitä Pajulahteen laatuseurassa! :)

Ensi kesää etsiessä :)

Tsemppiä kaikille arjen haasteisiin!

"joka ainoa aamu seitsemäksi meen.." :)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tulihan se sieltä!

Alitin Göteborgin EM-kilpailuihin vaadittavan tulosrajan juoksemalla Tampereella uudeksi ennätyksekseni 8,18! 

Näköjään tarvii tämä tyttö aika ahtaalle laittaa ennen kuin tulokset alkavat näyttää paremmalta. Tavoitteena tulevissa urani toisissa arvokisoissa on parantaa ennätyslukemiani ja sitä kautta päästä juoksemaan vähintään kaksi juoksua.

Ja mikä upeinta, naisten pika-aidoissa on kolme suomalaisedustajaa! Minun lisäkseni kisoihin lähtevät jo aiemmin kaudella rajan saavuttaneet Nooralotta Neziri ja Lotta Harala. Se on aika kova juttu ja kertoo siitä, että olemme parantaneet lajimme tasoa oikein ryminällä. Ja on ollut ilo nähdä muidenkin kehittyneen syksyn aikana. Olen niin ylpeä meistä kaikista :)

Göteborgissa naisten aitojen alkuerät juostaan perjantaina 1.3 klo 11.30 (ruotsin aikaa) alkaen. Välierät klo 18.20 alkaen ja finaali klo 19.55. Jännää riittää siis koko päiväksi, sillä nyt mukana on sellainen kolmikko, että suomalaisväriä voidaan nähdä jopa finaalissa saakka!

Lippua siis vain vieläkin korkeammalle!

Meinasi olla vähän vakava paikka, mutta kestin paineet,
ja tulos oli se, mitä haettiinkin! Oujee :)
www.nonamesport.com



















maanantai 18. helmikuuta 2013

Kultaa! (ja kunniaa?)

Voitin Jyväskylän SM-hallikilpailuissa urani toisen suomenmestaruuden ennätysajallani 8,22! Olen iloinen, sillä pystyin kovassa paikassa juoksemaan uuden ennätykseni ja nappaamaan kirkkaimman mitalin!

Harmillisesti aika jäi vain kaksi sadasosaa EM-hallikilpailuihin vaadittavasta tulosrajasta. Jo alkuerässä juoksin uuden ennätykseni 8,24 kevyellä, vaivattomalla ja helpolla juoksulla. Finaaliin lähdin luonnollisesti kaikki tai ei mitään asenteella ja tämä "kaikki" tarkoitti tietenkin suomenmestaruutta ja EM-rajan puhkaisua. Juoksu ei ollut täysin puhdas ja reaktioaikanikin oli melko heikko. Siitä huolimatta juoksin ennätysvauhtiani, joten mitähän tästä tytöstä voisi vielä irrota, jos palikat vain loksahtaisivat kohdilleen.

Eilinen päivä oli tuntemuksiltaan aivan erilainen, kun kertaakaan tämän hallikauden kilpailuissa. Olo oli kevyempi ja energinen. Aiemmissa kisoissa jalat eivät ole oikein tuntuneet omilta ja juoksu on takunnut sen ja teknisten ongelmien vuoksi. Vieläkin se ailahtelee ja erityisesti lähtöpäässä jalat eivät vielä liikahda minua miellyttävällä tavalla. Mutta todella pitkä ja kivinen hallikausi on tultu tähän päivään saakka ja mikäpä sen mukavampaa, kun saada hommasta kiinni kotimaisittain arvokkaimmissa kisoissa!

Ennen finaalijuoksua minulla oli luottavainen olo ja tiesin kaiken olevan aivan ulottuvillani. Finaali, kuten muutamat muutkin pikamatkat, menivät sähläämisen puolelle, kun pääsimme varaslähtöjen vuoksi vasta kolmannella matkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olen kyllä todella harmissani ja pahoillani Nooralotan ja Matildan puolesta, sillä jos olisimme kaikki päässeet ensimmäisellä paukulla matkaan, olisi tulostaululla ollut hurjia lukemia. Olen siitä aivan varma! Noh, laitteet ovat aina laitteita ja säännöt sääntöjä ja valitettavasti ne koituivat eilen ja lauantainakin liian monen kohtaloksi. Emme kuitenkaan anna periksi ja jo ensi viikonloppuna saamme uuden mahdollisuuden kaunistaa ennätyslukemiamme, sillä naisten pika-aitamatka otetaan mukaan nuorten SM-kisoihin lisälajiksi.

Olen todella onnellinen, että olen nyt löytänyt oikean suunnan juoksussani! Suoraan sanottuna olin hieman epätoivon partaalla, sillä tiesin kykeneväni ennätysaikoihin, mutta en vain saanut sitä ulos itsestäni. Vieläkin olisi rahkeissa ja tekniikassa varaa hioutua parempiin suorituksiin jopa tämän hallikauden aikana ja odotankin innolla ensi sunnuntaita ja uutta kisaa. Nälkä on suuri!

Pidetään lippu korkealla toverit!



perjantai 15. helmikuuta 2013

Suomenmestaruuskilpailut!



Suomenmestaruuksista kamppaillaan tänä viikonloppuna Jyväskylässä. Pika-aitojen alkuerät juostaan sunnuntaina klo 13.55 alkaen ja loppukilpailu klo 15.10. Rähinää ja sähäkkää menoa luvassa :)

Tiistaina juoksin Tampereella kauden parhaan aikani 8,26, joka jäi vain sadasosan ennätyksestäni. Uskon, että kuntoni on nyt nousussa ja siksi lähden luottavaisin mielin kisoihin. I'm surpriseready! ;)

Aion lähteä nauttimaan huikeasta tunnelmasta ja tekemään kauden parhaan tulokseni ja sitä kautta löytämään itseni korkeimmalta korokkeelta.

Tsemppiä ja huipputuloksia kaikille osallistujille!


maanantai 4. helmikuuta 2013

Uusi nimetön yhteistyökumppani


Meikäläinen pääsi nonamen talliin! Olen niin onnellinen ja innoissani. Pienten neuvottelujen jälkeen löysimme erinomaisen yhteisen sävelen yhteistyöhön ja kieltämättä minulla on tästä jutusta todella hyvä ja vahva fiilis.

noname ja yleisurheilu?

Sitä itsekin mietin kauan ja pakko myöntää, että syyllistyin myös typerään stereotyyppiseen ajatteluun, että noname on suunnistus- ja hiihtomerkki. Mutta kun tutustuin lähemmin heidän valikoimiinsa, löysin yleisurheilutuotteet ja innostuin kertaheitolla.

Ja kun pääsin vierailemaan Tampereen Satamakadulla sijaitsevassa Brand Storessa, niin yllätyin jälleen erittäin positiivisesti. Tuotteet ovat aivan huikean hienoja ja värivalikoimasta löytyy useita sähäkkiä vaihtoehtoja! Muutaman päivän tuttavuuden jälkeen olen aivan myyty. Pakko hehkuttaa esimerkiksi thermotrikoita. Aivan ehdottomat täällä Suomen kylmissä treeni -ja kisahalleissa. Kyllä nyt kelpaa Leinosen tytön treenata ja kilpailla, kun on kotimaiset huippuvarusteet!

Käykääpäs täällä tutustumassa nonamen valikoimaan:






Kisat jatkuvat...

Juoksin sunnuntaina Tähtien kisoissa Tampereella. Meillä oli kaksi starttia ja niistä ensimmäisessä kykenin juoksemaan kauden parhaan aikani 8,30. Finaalissa juoksin 8,36 ja siinä olivat paukut jo aivan loppu. Molemmat juoksut olivat sekä teknisesti että tuntemuksilta melko huonoja.

Mietin eilisillan, mistä huonot fiilikset mahtoivat johtua ja tulin siihen tulokseen, että olin melkoisen ylilatautunut kisapäivään. Olin niin innoissani, kun tiesin näkeväni pitkästä aikaa kaikki aitajuoksijattaret ja muitakin urheililjatovereita. Yleensä innostuneisuus on minulle vain hyvä asia, mutta eilen se purkautui hieman huonommalla tavalla ja jo ensimmäiseen juoksuun. Voi olla, että tekniset ongelmat johtuivat eilen myös siitä ja yliyrittämisestä. Ja tietenkin myös odotin itseltäni todella paljon, koska Jyväskylän ensimmäisessä kisassa viikko sitten oli soheltamisesta huolimatta paljon hyviä piirteitä. Kunhan saisin ehjän juoksun samalla vireystilalla, aikakin olisi parempi.

Kun katsoin juoksuja jälkikäteen, huomasin, että ensimmäisen aidan ponnistus tulee todella pahasti vastaan ja se vaikeuttaa luonnollisesti aidan ylitystä ja siitä irtoamista. Jäin siinä selkeästi muista kärkijuoksijoista. Loppujuoksu on myös todella vaikea saada kasaan, jos soheltaa alkusileän ja ensimmäisen aidan. Erityisesti tällä on merkitystä 60 metrin aidoissa. Nyt siis tiedän, mihin asiaan minun tulee kiinnittää huomiota tulevissa aitatreeneissä ja mielikuvaharjoittelussani. Tiedän, että myös herkempien jalkojen myötä alkusileän juoksu kulkeutuu parempiin uomiinsa.

Eilen rentous oli siis hukassa, eikä jalat tuntuneet erityisen herkiltä ja valmiilta kisaamiseen. Yritin kyllä ottaa viime viikon rennommin treenien suhteen, mutta ilmeisesti ne muutamat kovemmat (ja myönnettäköön, että turhan pitkiksikin venyneet) treenit vaikuttivat vielä eilisiin tuntemuksiin. Ja viime viikko oli muutenkin melko kiireinen aikataulultaan, niin en oikeastaan missään välissä ehtinyt ottaa rennommin. Vaikea sanoa, mikä on ollut suurin syy eilisiin tuntemuksiin, mutta yritän nyt löytää paremman tavan valmistautua ensi viikonloppuun. Eli ajattelin ottaa taas opiksi virheistäni ja vetä tämän viikon selkeästi kevyemmin ja saada jalkoihin niitä samoja tuntemuksia, joita oli jo hetkittäin Jyväskylän kisoissa. Täytyy vaan osata luottaa itseensä ja tuntemuksiinsa! Tänään olin hieronnassa ja olipas melkoisia kireyksiä joka puolella. Kiitos Juho, kyllä tämä taas tästä.

Ja mikä hienointa, pääsen ensi viikonloppuna hallimaaotteluun, Växjöön! :) On taas erihienoa pukea suomipaita päälle ja päästä nöyryttäämään ruottalaisia ja norjalaisia kilpakumppaneita. Eiköhän se sytytä tämänkin tytön fiilikset ja jalat aivan erilaisiin tuloksiin, kun on vielä tällä hallikaudella nähty. Eli nyt siis vaan jalat seinälle ja odottelemaan loppuviikon huippuhetkiä maajoukkueen parissa.


Vielä suuren suuret onnittelut upeista suorituksista ja EM-hallirajan rikkomisesta Nooralotalle ja Lotalle! Mä tuun vielä perässä :)



maanantai 28. tammikuuta 2013

Kauden avausta


Nyt on sitten kausi rykäisty käyntiin. Aidoissa aika 8,32 pienen soheltamisen jälkeen ei tietenkään tyydytä. Olen silti hyvillä mielin, sillä tiedän sen hyvän juoksun tulevan vielä seuraavien viikkojen aikana. On vaan jaloissa sellanen tunne! Sileällä juoksin pariin otteeseen ennätykseni, joka kirjataan nyt 7,64. Eteenpäin on siis menty ja erityisesti kiihdytysosa tuntui vaivattomalta ja helpolta, mutta maksimijuoksuvaihe sakkaa vielä hieman. Siinä riittää siis kevääksi työnsarkaa. Kolme starttia samalle päivälle, joten jalat oli tietenkin ihmeissään kisojen jälkeen. Nyt hieman palauttelua ja muutama hyvä treeni, niin ollaan valmiina seuraaviin koitoksiin. Nälkä on suuri!

Seuraavan kerran kilpailen ensi sunnuntaina Tähtien kisoissa Tampereella. Siellä on hienot kilpailut luvassa ja meilläkin on aidoissa kaksi juoksua. Alkuerät klo 16.10 alkaen ja finaali kisojen sähäkkänä päätöslajina klo 17.45. Jännitettävää riittää siis aivan loppuun saakka! Kisoista tulee myös suora lähetys, eli jos ette pääse nauttimaan kisoista paikan päälle, niin telkut auki ja parasta viihdettä sunnuntai-illalle TV2 klo 16.00 alkaen.

Nähdään siis Tampereella!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Urheilija keskiössä –mitä tapahtuu kulisseissa?


Kirjoitin seuraavan tekstin eräällä liikunnan yhteiskuntatieteiden opintoihin sisältyvällä kurssilla ja julkaisen sen nyt täälläkin, koska aihe on niin ajankohtainen. Se sisältää kannanottoja ja pohdintaa Huippu-urheilun muutostyöryhmän raporttin liittyen.


Urheilijan polku ja urheilija keskiössä ovat muutostyöryhmän raportin kantavia ja varmasti kauan mietittyjä voimasanoja. Ajatus niistä ja niiden kehittämisestä ovat kauniita ja pidän siitä, että huippu-urheiluun halutaan satsata paljon ja kehittää sen ympärille verkosto, jossa ajatellaan vain urheilijan parasta ja kehittymistä urheilijana. Pidän itsekin tärkeänä sitä, että urheilija asetetaan keskiöön ja olosuhteita lähdetään kehittämään hänen tarpeistaan käsin sellaisiksi, että ne kaikki palvelevat häntä saavuttamaan kansainvälisen huipputason.

Urheilija keskiössä on siis oikea ajattelutapa, mutta itseäni mietityttää, jos ajatus onkin vain kulissi.  Korostetaan urheilija keskiössä –ajattelua, mutta todellisuudessa rakennetaan ja lisätään tarpeettomia organisaatioita ja toimijoita huippu-urheilukentän laidalle. Laitetaan rahat suunnitteluun ja raskaiden organisaatioiden muodostamiseen, joiden yhtenäinen pyörittäminen on haasteellista. Toivon todella, että ajatukseni on vääriä!

Suunnitellaan suunnittelun ilosta ja luodaan erilaisia ohjelmia ja visioita, kuten seuraava: ”Urheilijan polun osaamisella, yhteistyöllä ja intohimolla parhaaksi pohjoismaaksi 2020.”. Pyöritellään huippu-urheilun arvoperustaa ja voivotellaan, kun ollaan urheilusponsoroinnissa jäljessä muita pohjoismaita miljoonia euroja. Missä on vika? Vaikuttaa siltä, että suomalaiset urheilupäättäjät ja työryhmät hallitsevat kyllä suunnittelun jalon taidon, mutta missä ovat keinot, joilla kaikki nuo hienot suunnitelmat toteutetaan. Minun silmissäni osa tuosta kahdesta ja puolesta miljoonasta eurosta pölähti tuhkana ilmaan jo siinä hetkessä kun sain tuon 40 –sivuisen kuvia vilisevän loppuraportin käsiini.

Olen monessakin asiassa muutostyöryhmän kanssa samaa mieltä ja raporttiin listatut kehittämiskohteet ovat huippu-urheilun saralla tänä päivänä hyvin ajakohtaisia. Akatemioita on kehitettävä laajemman huippu-urheilukulttuurin saavuttamiseksi ja joustavan urheilijan arjen muodostamiseksi erityisesti opiskelun ja urheilun yhdistämisessä. Osaamisohjelma tuo urheilijoille ja valmentajille tietoa, joita he eivät ehkä ole osanneet ajatella optimaalisen kehittymisen kannalta. Huippuvaiheen ohjelma taas varmistaa huippujen kehittymisen ja pysymisen maailman kärjessä. Nämä kaikki lunnollisesti tukevat toisiaan jos koko paletti saada käytännössä toimimaan, on siitä todella suuri apu.

Mutta saimmeko mitään uutta? Edellä esitetyt asiat tiedettiin varmasti jo ennen tämän projektin läpikäymistä. Tarvitaan rahaa, parempaa yhteistyötä lajiliittojen kanssa, akatemiaverkoston tiivistymistä, enemmän tukea kehittyvien urheilijoiden arkeen ja osaamisen kartuttamista. Tässähän on asioita, jotka ovat olleet urheilussa läsnä niin kauan, kun kilpaileminen ja harjoitteleminen ovat siihen kuuluneet. Silti oli tarpeellista vaivata näitä asioita edestakaisin kaksi vuotta ja käyttää siihen kohtuuttoman paljon rahaa. Niillekin rahoille olisi varmasti ollut tehokkaampia käyttökohteita itse urheilijoiden parissa ja voisimme olla jo aiemmin kuin 2020 pohjoisemaisessa vertailussa huippu-urheilumaa.

Rahaa tarvitaan aina ja varsinkin me urheilijat osaamme sanoa, mihin niitä resursseja huutavimmin tarvitaan. Odottelinkin, milloin meitä urheilijoita lähestytään ja tiedustellaan, mitä me tarvitsemme. Noin kuukausi sitten Olympiakomitea lähestyi sähköisen kyselyn muodossa. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa urheilijoilta ajantasaista tietoa epäkohdista ja nykytilasta, jotta järjestelmän urheilijalähtöinen kehittäminen on mahdollista. Kyselyn kohderyhmänä olivat aktiiviset ja jo huippu-urheilu-uransa päättäneet maajoukkuetason suomalaiset urheilijat. Kyselyyn osallistumisella kerrottiin olevan mahdollisuus vaikuttaa tukijärjestelmien kehittämistyöhön ja siviiliuran joustavampaan yhteensovittamiseen urheilu-uran kanssa. Ihmettelen, miksi tällainen kysely lähetettiin vasta nyt, kun suunnittelu on jo saatu päätökseen. Nämä asiat olisi pitänyt selvittää muutostyön alkuvaiheessa, sillä ne ovat koko muutoksen kantavan ajatuksen ”Urheilija keskiössä” oleellisimpia osia.

Muutosraportissa tulee hyvin vahvasti esille myös se, että huippu-urheilukulttuurin kehittyminen vaatii laajan organisaation kehittymistä. Toivottavasti tällä kehitystyöllä tarkoitetaan nimenomaan kehitystä siihen suuntaan, että johtajia karsitaan ja raskaita organisaatioita kevennetään. Johtaminen ei tee Suomesta huippu-urheilumaata vaan ratkaisevimman työn tekevät urheilijat ja valmentajat, joille suurin osa huomiosta tulisi suunnata. Toki toiminta vaatii suunntelmallisuutta ja oman pääkokkinsa, mutta liian monta samassa sopassa saa vain sotkua aikaan. Emme tarvitse kaikkia niitä väliportaan johtajia, joita nytkin erinäiset järjestöt ovat pullollaan.

Raportissa oli esitettynä erilaisia resurssi-ideoita, joista en tosin löytänyt uusia oivalluksia. Jo ennen kyseistä raporttia on tiedetty, että lajeista on muodostettava mielenkiintoisia tarinoita ja tehtävä voimakkaampaa brändäystä, jotta media ja penkkiurheileva suomalainen kiinnostuisivat. Esimerkiksi SM-liiga on osannut tehdä tämän brändäyksen jo 1970 -luvulla. Miksi muut lajit eivät ole menneiden vuosikymmenien aikana ottaneet siitä mallia ja lähteneet kehittämään omaa tuotettaan yhteistyössä jo toimivien lajiryhmien ja jopa median kanssa? Miksei ole rakennettu tarinoita ja saatu sponsoreita kiinnostumaan? 


Mietin pitkään, millä sosiologisella teorialla lähtisin tarkastelemaan tätä huippu-urheilun muutostyöryhmän työtä ja sitä, miten muutos tulee tästä jatkumaan. Pierre Bourdieu on puhunut vallan kentistä ja myös tähän kokonaisuuteen voidaan soveltaa hänen näkemyksiään. Kilpaurheilun ydin on yksinkertaisimmillaan ja ajatellessamme nimenomaan kilpailemista, puhdas esimerkki valtakentästä, jossa taistellaan erilaisista pääomista, kuten voittopalkinnoista, rahasta, maineesta ja kunniasta. Huippu-urheilijat rakentavat uransa aikana itselleen valtavat sosiaaliset ja kulttuuriset pääomat. Huippu-urheilun muutoksen tavoitteena on päästä toimimaan yhdellä suurella kentällä ja heidän tavoitteena on vähentää ainakin lajien välistä kulttuurisen pääoman taistelua. Urheilun luonne on hierarkkista, mutta lajien tukiorganisaatioiden ei tulisi hakeutua siihen asetelmaan ja vaan juuri muutostyöryhmän suunnitelman mukaisesti puhaltaa yhteen hiileen. 

Tämä huippu-urheilun muutostyöryhmän 40 –sivuinen raportti on Weberiä lainatakseni vain aiemmin keksittyjen ideoiden ideaalimalli siitä, miten suomalaisen urheilujärjestöelämän tulisi huippu-urheilijan tukemiseksi kehittyä. Tärkeintä on kuitenkin, että urheilija on asetettu keskiöön. Lavasteet urheilijan ympärillä ovat periaattessa tuttuja, mutta joko ne nyt saataisiin toimimaan kokonaisuutena ja vain urheilijan arkea edistäen. Jää siis nähtäväksi, kuinka puhtaasti nämä suunnitelmat toteutetaan ja keinot kulisseissa saadaan toimimaan. 


maanantai 14. tammikuuta 2013

Missä mennään?

Buenas tardes amigos y amigas!

Täällä ollaan Teneriffan lämmössä. Kaksi viikkoa takana ja toivottavasti vielä yksi niitä parempi edessä. Ensimmäiseksi on pakko kehua tätä suomalaisurheilijalaumaa, joka on nyt täällä! Porukan yhteishenki on ollut aivan erilaista kun aikaisemmilla leireillä, joita olen koskaan etelässä viettänyt. Olemme useimmiten yhdessä syömässä, katselemassa lepopäivinäkin toistemme treenejä ja vietämme muutenkin enemmän aikaa porukalla. Se on ollut todella mukavaa. Olemme kuin yhtä perhettä!

Leiri on ollut harjoituksellisesti oma osaltani melko ailahtelevaa. Olen kova miettimään ja asioita ja myös stressaan, jos jokin ei oikein meinaa sujua. Kun tulimme tänne, jalat ottivat matkustuksesta melko pahasti itseensä ja olivat turvoksissa pari päivää. Oli vaikeuksia saada lenkkarit jalkaan.. Kun turvotus helpotti, olivat ensimmäiset treenipäivät tietenkin melko vaikeita, mutta kun selvisin niistä, seuraavat kuusi päivää menivät oikeinkin hyvin! Treeneissä vauhdit kasvoivat ja aitatekniikassakin oli muutamassa treenissä havaittavissa hieman flowta.

Mutta sitten yhdessä päivässä suunta kääntyi aivan päälaelleen. Tarkoitukseni oli juosta aitanopeuskestävyyttä, mutta jo aamulla tunsin, että nyt on kroppa aika väsynyt. Sinnikkäästi kuitenkin menin kentälle, verryttelin ja otin avausvedot, jotka tuntuivat todella vaikeilta. Juoksin kaksi ensimmäistä vetoa ja eihän siitä mitään tullut. Olin todella pettynyt ja väsynyt ja en pystynyt pidättelemään kyyneleitäni. En ole koskaan aiemmin itkenyt urheilukentällä muiden ihmisten nähden, mutta tulipahan nyt sekin tehtyä. Olin odottanut kyseistä treeniä todella paljon ja ehkä siksi ladannut siihen muita treenejä enemmän ja niinpä se kääntyikin minua vastaan. Jätin treenin kesken ja päätimme, että kevyt jakso alkaa kolme päivää suunniteltua aiemmin.

Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä tiedän että asiat oli hyvällä mallilla ennen tuota treeniä. Kun mietin nyt jälkeenpäin, olivat ensimmäiset merkit väsymyksestä havaittavissa jo aitapäivää edeltävässä treenissä. Silloin olin alkuun todella väsynyt, mutta treeni parani loppua kohden, joten en vielä osannut huolestua. Ennen olen pystynyt tekemään kovemman kahden viikon treenipätkän vielä näinkin lähellä kisakautta, mutta ilmeisesti tehoja on nyt saatu aiempaan paremmin irti ja siksi kroppa ei vaan jaksanut enää. Nyt on vaan maltettava ja annettavan hermoston palautua. Tavoitteena saada tälle viikolle vielä kaksi hyvää aitatreeniä ja yksi sähäkkä voimasessio. Muuten yritän nauttia auringosta ja kerätä nopeutta suoraan iholleni :)

Pienestä stressistä ja takapakista huolimatta aion kääntää tämän leirin vielä voitokseni! Pakottamalla se kisakunto ei varmasti tule ja siksi nyt onkin vain panostettava laatuun ja hyvään fiilikseen!


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Mielipidekirjoitukseni Huippu-Urheilu -uutisiin


Liitto koheltaa valinnoissaan – taas!

Olen 25-vuotias naispika-aitajuoksija. Vuonna 2008 juoksin sadan metrin aidat aikaan 14,82. Olin tuolloin jo useamman vuoden hakannut päätäni seinään paikallaan junnaavien ja jopa huononevien tulosten kanssa. Mielessäni pyörivät lopettamispäätökset, mutta palo kehittyä urheilijana ja haaste kavuta ylös tavoitteideni portaita sai minut jatkamaan uraani. Tuota päätöstä en ole katunut päiväkään!

Päätöksen jälkeen onnistuin löytämään urheilijana kehittymisen suunnan, jota kaikki eivät välttämättä löydä koskaan. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, kehoani ja harjoittelemaan tavoilla, jotka tuottavat tulosta. Olen onnistunut kapuamaan portaan kerrallaan kohti tavoitteitani. Viime kesänä selvitin yhden ainakin omissa ajatuksissani merkittävän portaan, kun juoksin EM-kisoihin vaadittavan A-tulosrajan ja paransin kyseisissä kisoissa ennätykseni lukemiin 13,29. Neljä vuotta sitten juostu aika on parantunut yli puolitoista sekuntia. Joka vuosi tulokset ovat menneet eteenpäin ja ilo urheilemiseen on suuri.

Kun puhun urheilu-urastani ja siihen liittyvistä tavoitteista, näen  ne ennemminkin portaina kuin polkuna. Siihen liittyy myös paljon vastoinkäymisiä ja ikäviä teräviä kulmia, joista monet eivät edes tiedä. Viimeisin terävä kulma minun  kohdallani on ollut tämän syksyiset valmennusryhmien valinnat.

Valinnoille asetettiin tietyt kriteerit. Itse olen Euroopan tilastossa sijalla 38,  joten sinänsä ymmärrän miksi minua ei  valittu. Valituiksi on kuitenkin tullut urheilijoita, jotka eivät myöskään noita kriteerejä täytä . Näyttääkin siis siltä, että kriteerien tulkinta on ollut enemmän tai vähemmän epämääräistä.

Minulle on kerrottu, että asetettujen kriteerien lisäksi johtoportaalla ja valitsijoilla on mahdollisuus käyttää henkilökohtaista pohdintaa jokaisen urheilijan kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että jos on lähellä noita asetettuja kriteerejä, voidaan valintaa harkita erityisen kehittymisen tai menestyksen vuoksi. Eli jos viime kesänä osoitti kehittymistä lajissaan parantaen ennätystään ja onnistui esimerkiksi arvokisoissa, voitiin ryhmään valita. Minulle kerrottujen perustelujen painotuksena oli se, että jonnekin se raja oli vain vedettävä, sillä budjetti oli niin tiukka. Voiko budjetilla perustella yksittäisten urheilijoiden valintoja? Eikö se ole laadittu ennen niiden tekoa?  Hauskinta tässä on se, että mitään selkeää rajaa ei ole olemassa tai se on todella häilyvä, kun tarkastelemme kriteerejä ja ryhmiin valittuja. Sitä on venytetty vähän sinne sun tänne henkilökohtaisen pohdinnan värittämänä. Perusteluja taitaa löytyä niin monta kuin on valittuja tai valitsematta jätettyjä urheilijoitakin.

Nuorten tilastoja on verrattu aikuisten vastaaviin kun on valittu urheilijoita aikuisten EM-ryhmään. Valitut ovat kovia tekijöitä ja voivat todellakin menestyä tulevaisuudessa, mutta mielestäni niiden, jotka ovat lähempänä sitä Euroopan tai maailman kärkeä, tulisi olla korkeammalla myös silloin, kun tehdään valintoja valmennusryhmiin. Miten valitsijat perustelevat sen, että heikommalla tuloksella tilastossa oleva on potentiaalisempi menestyjä seuraavissa arvokisoissa?

Vai onko kyse sittenkin pärstäkertoimesta? Jos urheilijan tyyli liikkua sillä omalla ”polullaan” ei miellytä päättäjiä, hän ei ansaitse osakseen luottamusta ja valintaa ryhmään. Jos on kypsynyt ja kehittynyt urheilijana keskivertoa myöhemmin, niin ilmeisesti oletetaan, ettei ainakaan jatkossa voi enää kehittyä.

Vaikka ryhmiin kuuluminen on osin vain muodollisuus, siihen liittyy myös se tärkeä taloudellinen puoli. Jos voisin sanoa kuuluvani EM-ryhmään, olisi se minulle valtava valttikortti henkilökohtaisten tukijoiden hankinnassa. Minulle ryhmään kuulumisen antama status ei ole kuitenkaan se tärkein asia, vaan  olen huolissani taloudellisista mahdollisuuksistani panostaa urheilemiseen ja huipulle tähtäämiseen. Tiedän, että ryhmään kuuluminen ei olisi ratkaissut tilannetta, mutta apu se olisi kuitenkin ollut.

Monet ovat puhuneet minulle SUL:n toiminnasta pienten piirien puuhasteluna. Ainahan se on ollut hieman etelän piirien sisäisesti rakentunutta, mutta toisaalta suuri osa yleisurheilun harrastajista ja ammattimaisesti harjoittelevista urheiljoista on etelästä ja ehkä siksi myös päätöksenteko on keskittynyt sinne. Samat henkilöt ovat tehneet näitä päätöksiä pitkään ja siksi herääkin kysymys tärkeiden pelisuhteiden ylläpitämisestä. Vain he, jotka siellä toimivat ja päätöksiä tekevät, voivat miettiä oman tuntonsa kanssa, ovatko valintoihin vaikuttaneet tietyt "hyvä veli" -järjestelmän vaatimat suhteet.

Milloinkohan on tulossa luvattu johtoportaan tuuletus? Kaikki viime vuosien kohellukset erinäisten valintojen kanssa ja niistä syntynyt epäluottamus organisaatiota kohtaan pistää miettimään, mitä varten Suomen Urheiluliitto on olemassa? Mielestäni itse urheilun ja tulosten pitäisi olla kaiken yläpuolella ja puhua puolestaan.

Olisiko parempi vain unohtaa koko SUL ja myös se arvostus, jota ainakin itse olen sitä organisaatiota kohtaan joskus kokenut. Paljon suuremman tuen olen saanut teiltä kaikilta mahtavilta ihmisiltä, jotka olette tukeneet näidenkin vastoinkäymisten aikana. Te olette jaksaneet valaa minuun tsemppiä taistella eteenpäin. Toivottavasti muutoksia on todellakin luvassa, jotta pystyisimme taas joskus arvostamaan sitä organisaatiota, jonka pitäisi olla olemassa portaidemme terävien reunojen pyöristämistä varten.

Elisa Leinonen
pika-aitajuoksija