maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kisakrapula vol.2 ja "loma"

Tämän kesän eliittikisat ovat nyt pulkassa. Kaksi viimeistä osakilpailua olivat osaltani toistensa ääripäät ja tuntemukset vaihtelivat hyvästä vireestä todella väsyneeseen. Paljon ehti siis mahtua viiden päivän sisään ja tällainen tason romahdus tarkoittaa vain siitä, että nyt on todellakin kisatauon ja treenaamisen paikka!

Lappeerannan eliittikisoissa tuntemukset olivat siis hyvät ja sain ennen noita kisoja tehtyä muutaman hyvän treenin. Valmistavassa treenissä juoksu kulki jopa paremmin kuin ennen EM-kisoja. Jaloissa oli sopivasti tuntemuksia ja tekeminen tuntui terävältä. No tämähän sitten näkyikin keskiviikon kisassa. Olosuhteet olivat taas konstikkaat. Juoksimme pienoiseen vastatuuleen ja vettä tuli melkoisen ravakasti. Juoksin ajan 13,42 ja olin parhaana suomalaisjuoksijana kisan kolmas. Juoksun alku tuntui tahmealta, mutta loppu tuli hyvin ja olin kokonaisuuteen kohtuullisen tyytyväinen. Lappeerannan jälkeen iski fyysinen ja henkinen väsymys. Nukuin joka yö huonosti, näin levottomia unia ja päivällä olin koko ajan väsynyt. Sunnuntaille valmistavan treenin verryttelyssä oli kovan työn takana saada elimistö hereille. No, loppua kohden sekin treeni parani, mutta fiilikset olivat aivan jotain muuta kun Lappeenrannassa.

Kuortaneella jo aamuverkassa tunsin, ettei tältä päivältä kannata odottaa liikoja. Kisaverryttely meni ihan ok, mutta kaikki terävämmät koordinaatiot ja aitadrillailut tuntuivat vaativan paljon ponnisteluja. Menin viivalle silti luottavaisin mielin. Ajattelin, että jospa siellä sitten syttyisin.. Mutta enpä syttynyt ja eihän se juoksu sitten erityishyvin mennytkään. Lähtö oli huono ja juoksin päin kahta ensimmäistä aitaa. Se vaikutti juoksun rytmiin ja väsyneillä jaloilla en saanut enää oikeasta rytmistä kiinni. Toki -1,7m/s puhaltanut tuuli vaikutti asiaan, mutta tällä kertaa vika oli kyllä enemmän naisessa kuin vastatuulessa. Juoksin ajan 13,82, joka oli siis neljä kymmenystä heikompi kuin neljä päivää aikasemmin. En vain tällä kertaa saanut edes puristettua kisafiilistä esille ja olin jo ehkä hieman luovuttanut, koska Kuortaneen jälkeiset suunnitelmat olivat jo kirkkaampana mielessä.

Olin tietenkin pettynyt, mutta kasasin itseni suhteellisen nopeasti. Kuortaneen kisa oli hyvä osoitus siitä, että alkukesän tiukka kisaputki alkaa painaa ja pääkoppa on nyt loman tarpeessa kilpailemisesta. Mutta se oli siis jo tiedossa ja suunnitelmat seuraaville viikoille ovat selvät. 

Nyt olen matkalla Paltamoon, jossa on luvassa treenaamista, kalastusta ja (valitettavasti) tenttiin lukemista :) Loppukesän tärkeisiin kohokohtiin on vielä aikaa ja uuteen kisaiskuun virittäytyminen alkaa nyt. Kalevan kisat kilpaillaan Lahdessa 23.-26.8.

Nähdään viimeistään siellä! :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kisakrapula

Em-kisoista on kulunut nyt kaksi viikkoa ja paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Helsingin kokemus jää kyllä varmasti kirkkaana mieleeni. Oli se vaan niin hienoo! Ensimmäinen kerta arvokisoissa ja mielestäni suoriuduin siitä ihan kiitettävästi. Hieman jäi tosin hampaankoloon, sillä juoksu ei ollut mikään täydellinen. Juoksun ensimmäiset kolme aitaa olivat tahmeat ja sitten vielä kolautin viimeiseen aitaan. Juoksun oli kuitenkin oltava kohtuullisen hyvä, koska pystyin tekemään uuden ennätykseni 13,29. Onhan se niin, että täydellisen juoksun tekeminen pika-aidoissa on todella vaikeaa ja ainakin minulle harvinaista. Yleensä aina on jotain pientä. 

Menin Helsinkiin kolme päivää ennen kisa-aamua. Vaikka paikka oli tuttu ja  ihmiset kutakuinkin tuttuja, olin ensimmäisenä iltana aivan pyörällä päästäni. Tuli niin paljon informaatiota ja niin monelta ihmiseltä, että olin huolissani siitä, muistanko kaiken oleellisen tiedon kisoihin liittyen. Nooralotta nuorten arvokisakonkarina sai kuitenkin hieman rauhoitettua minua :) Onneksi menin Helsinkiin jo aiemmin, ettei tuo fiilis ollut kisaa edeltävänä iltana. Olimme siis Nooralotan kanssa samassa huoneessa ja minä ainakin viihdyin erittäin hyvin! Suunnitelmamme kisa-aamulle olivat samat, joten kummankaan ei tarvinnut taipua kompromisseihin. Olemme myös luonteeltamme melko samankaltaisia urheilun suhteen. Analysoimme paljon ja välillä myös stressaamme hieman liikaa.. ;) 

Kisan jälkeen jäin koko viikonlopuksi katsomaan kisoja ja nautiskelemaan kisafiiliksestä. Kisat eivät menneet  suomalaisten osalta aivan odotusten mukaisesti.. Mannio otti kuitenkin pronssia keihäässä ja Ollikainen oli kuudes pituudessa. Paljon jäi siis parennettavaa ja tästä suunnan on oltava vain ylöspäin!

Kisojen jälkeen paluu arkeen oli tietenkin melko vaikea. Takki oli aika tyhjä ja päässä pyöri "Mitäs seuraavaksi?" -ajatukset. Koko alkukesä oli ollut kiireinen ja latautunut Em-rajan metsästämisen suhteen ja kesän ykkössuunnitelma oli rakennettu Em-kisoihin. Halusin kuitenkin juosta seuraavan kisan melko pian ja päätin lähteä Kauhajoelle. Siellä fiilikset olivat aika väsyneet ja en oikein jaksanut innostua kisaamisesta. No sehän tietenkin näkyi myös ajassa, joka oli 13,56. Juttelin muutaman arvokisakonkarin kanssa ja he kertoivat, että kyseiset tuntemukset ovat aivan normaaleja. Kärsin siis ns. kisakrapulasta! Kun olen asiaa pohtinut, niin ihan loogistahan se onkin. Pääsin ensimmäistä kertaa isoihin kisoihin, joita jännitin etukäteen todella paljon ja lataus kisastarttiin oli kova. Sitten kun startti oli ohi ja luonnollisesti olin koko sen päivän aika ylikierroksilla, niin ei ihme, että energiat menivät aika nollille. Muutama päivä startin jälkeen olivatkin sitten melkoisen väsyneitä. Nyt olen taas sitäkin kokemusta rikkaampi ja otan siitä vain opiksi seuraavia vuosia ajatellen!

Em-kisaviikon jälkeen olikin vuorossa häähömpötysviikko, mikä oli aivan ihana, mutta myös melko raskas. Onneksi morsian oli suunnitellut asian hienosti siten, ettei hääviikonlopulle tai sen lähiympäristöön sattunut kovin tärkeitä kisoja, niin kenenkään ei tarvinnut himmailla hääjärjestelyjen suhteen. Tällä viikolla jouduin taas viettämään aikaa tenttikirjojen parissa, sillä eilen minulla oli aika laaja tentti, johon lukemiseen oli pakko panostaa melko paljon. Varsinkin kun lukeminen jäi pitkälti tämän viimeisen viikon varaan. Asiat siis tärkeysjärjestykseen!

Tällä viikolla tein myös muutaman kovemman treenin, jotka menivät olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvin. Nyt täytyy vaan lepäillä ja odotella, että kisavire ja kisajalat löytyisivät uudelleen ennen ensi keskiviikon Lappeenrannan eliittikisoja. Siellä on varmasti erinomainen kisa ja toivotaan, että olosuhteetkin suosisivat. Toivottavasti kisakrapula on siihen mennessä jo ohitettu ;)

Lappeenrannan jälkeen suuntaankin heti Kuortaneelle, jossa kilpaillaan eliittikisat sunnuntaina 22.7. Noiden kisojen jälkeen aion pitää kisatauon, treenailla ja yrittää löytää vielä kovempaa kuntohuippua elokuun lopun Kalevan kisoihin ja mahdollisesti myös Suomi-Ruotsi -maaotteluun.

Lappeenrannan eliittikisat 18.7. klo 19.10 TV2
Kuortaneen eliittikisat 22.7. klo 16.30 TV2

Kesää ja kisoja on vielä paljon jäljellä! Tsemppiä meille!