Asenteella ja nautiskellen

Heipsan! Edellisistä kuulumisista onkin jo ehtinyt vierähtää kunnon tovi. Viimeinen kuukausi on mennyt tiukasti treenien ja siinä sivussa myös melko tiukasti opiskelujen parissa. Hallikauden jälkeen "hengähdin" viikon verran, jonka jälkeen puurtaminen sai taas jatkua. Alkuun vedin pari viikkoa matalilla tehoilla ihan perustreeniä. Kevään treenikausi jää normaalia lyhyemmäksi, koska jo toukokuulla täytyy olla hereillä ja juosta hyviä kisoja. Se tarkoittaa sitä, että kovemman juoksun pariin siirtyminen tapahtuu aikaisemmin kuin normaalisti. Tämä on ollut tiedossa jo kauan sitten syksyllä ja treenit on rakennettu koko talven osalta tärkeät asiat huomioiden.

Treenit ovat menneet oikein mukavasti. Kovaa on tehty, mutta välillä on muistettu myös levätä kouluhommien parissa ;) Fiilis on ollut hallikauden jälkeen hyvä ja nälkä äärettömän suuri. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Olen todella kilpailuhenkinen ja vaadin itseltäni erittäin paljon, toisinaan liikaakin. Liiallinen yliyrittäminen ja jatkuva omien virheidensä kaiveleminen alkaa helposti rassata päänuppia ja mistään ei tule mitään. Viime aikoina olemme urheiluporukoissa puhuneet melko paljon tästä asiata ja mielestäni kyseinen vertaistuki on merkittävä osa harjoittelua ja myös yhteishenkeä.

Suoritusten analysointi on tietenki tärkeä osa tätä lajia, mutta yhtä tärkeää on myös osata analysoida ne hyvät asiat ja ennen kaikkea osata nauttia niistä hyvistä onnistumisen hetkistä. Tästä olen kuullut useammankin entisen urheilijan puhuvan uransa jälkeen. He ovat harmitelleet sitä, kuinka ovat ohittaneet voiton hetket pohtimalla pieleen menneitä osa-alueita. Liian usein sitä vaan kaivelee hyvistäkin suorituksista vain niitä negatiivisia asioita ja onnistuminen jää taka-alalle. Minulla tämä vielä korostuu, koska valmennan itse itseäni ja pohdin kaikki asiat omassa päässäni. Itsepähän olen valintani tehnyt, mutta toisinaan olisi mukavaa, jos olisi se joku, joka voisi analysoida edes osan siitä kaikesta. Toki minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka pystyvät suunnittelemaan asioita kanssani ja se hieman helpottaa ylimääräisen paineen ja stressin kasaantumista.

Luulen, että osaltaan tätä keskustelua on lisännyt Manuela Boscon kirjoittama kirja Ylitys. Hän kertoo siinä oman tarinansa aitajuoksijana niin iloineen kuin suruineenkin. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen sen jo ostanut ja suunnitelmissa on ottaa se mukaan etelän leirille henkiseksi tueksi. Monet ovat suositelleet kirjaa ja kehuneet sitä nimenomaan omaa ajattelua herättävänä teoksena. Uskon, että pystyn urheilijana ja aitajuoksijana samaistumaan hyvinkin moneen asiaan, joita Manuela on uransa aikana kokenut. Hän oli todella lahjakas aitajuoksija ja hänellä on edelleen naisten 60 metrin aitojen suomenennätys 8,12. Minusta on hienoa, että hän on halunnut jakaa kokemuksensa muille Ylitys -kirjassaan.

Olin juuri kolmen päivän treenileirillä Pajulahdessa. Seura oli taas mitä mainioin ja kokonaisuudessaan minulle jäi leiristä hyvä mieli. Kiitos :) Ensi viikolla lähdenkin etelän maille harjoittelemaan. Siellä olisi tarkoitus tehdä laatua hyvällä fiiliksellä ja nousevalla kunnolla!

Tehdään huolella ja muistetaan nauttia niistä pienistäkin onnistumisen hetkistä!

Mukavaa kevättä kaikille! :)